Opiskelijaohjaajan täydennyskoulutus

 Keväällä 2025 olin toteuttamassa terveystieteiden maisteriopintoihini liittyvällä Kliinisen harjoittelun -kurssilla opiskelijaohjauksen täydennyskoulutusta Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelle eli Pohteelle. Koulutus oli suunnattu peruskoulutuksen käyneille ja jo enemmän opiskelijaohjausta tehneille terveys- ja sosiaalialan ammattihenkilöstölle. Kokonaisuus oli yhden opintopisteen (27h) laajuuinen ja se toteutettiin kahtena etäopetuspäivänä Zoom-oppimisympäristössä. Osallistujia oli noin neljäkymmentä eri puolilta Pohjois-Suomea, Pohjanmaata ja Kainuuta.

Opetus toteutettiin team teaching -menetelmänä niin, että jokainen neljä opiskelijaryhmää koosti aamu- tai iltapäivän opetuksen kokonaisuudessaan. Opetustapahtuman toteuttamiseen ryhmämme valitsimme kognitiiviseen oppimiskäsitykseen perustuvan täydellisen oppimisen mallin (Engeström, 1987). Malli koostuu neljästä eri vaiheesta, joita ovat motivoituminen, orientoituminen, sisäistäminen, ulkoistaminen sekä arvioiti ja kontrolli. Tämän teoriamallin pohjalta rakensimme oman ryhmämme opetuksen aktivoivan luennoinnin ja ryhmätyöskentelyn menetelmillä.

Meidän ryhmämme aloitti koulutuksen ensimmäisen aamupäivä osion. Aiheinamme olivat näyttöön perustuva opiskelijaohjaajien osaamisen malli, ammattipätevyysvaatimukset huomioiva arviointi ja EFN (European Federtion of Nursing Associatioin) -kompetenssiviitekehys, opiskelijaohjaajan rooli ja vastuu arvioinnissa, arviointiprosessi ja oppimistavoitteiden laatu ja opiskelijoiden tukeminen tavoitteiden laatimisessa. Oppimateriaalina tässä opetustapahtumassa koostuvat erityisesti QualMent –hankkeen materiaaleista (Oikarinen ym., 2021; QualMent, 2021; QualMent, 2024) sekä kulttuuriOsaaja –hankkeen materiaaleista (Kulttuuriosaaja hanke, 2025).

Koulutus onnistui hyvin ja saimme sekä osallistujilta että Pohteen osaamiskordinaattoreilta hyvää palautetta opiskelijoiden aktiivisesta mukaan ottamisesta, jolloin koulutuspäivästä muodostui monipuolinen ja kiinnostava. Aiheista erityisesti monikulttuuristen opiskelijoiden ohjauksen esille nostamisesta läpi koko koulutusosion herätti paljon kiinnostusta ja pohdintaa. Olimme sekä omana ryhmänä että iltapäivän ryhmän kanssa tyytyväisiä totetuttamaamme kokonaisuuteen sekä yhteiseen tiimityöskentelyymme.

 

 

Lähteet:

Engeström, Y. (1987). Perustietoa opetuksesta. Valtiovarainministeriö.

Kulttuuriosaaja hanke. Kulttuurinen osaaminen sote-alan työyhteisöissä | Oulun yliopisto Luettu 21.2.2025.

Oikarinen, A., Mikkonen, K., Juskauskiene, E., Kääriäinen, M., Kaarlela, V., Vizcaya-Moreno M. F., Pérez-Cañaveras, R. M., de Raeve, P., Kaučič, B. M., Filej, B. & Riklikiene, O. (2021). Guideline on clinical nurse mentor´s mentoring competence development. Visoka zdeavstvena sola. https://www.qualment.eu/wp content/uploads/2021/11/Guideline_QualMent_final_EN.pdf

QualMent. (2021). Edistynyt opiskelijaohjausosaaminen. Edistyneen opiskelijaohjausosaamisen moduulit I-III. 

QualMent. (2024). Suositus hoitotyön opiskelijaohjaajien ohjausosaamisen kehittämiseksi

                                                Kuva: Leonardo.Ai

Opetusharjoittelu TtM -opinnoissa

Syksyllä 2024 tein omiin terveystieteiden opettajan maisteriopintoihin liittyvän opetusharjoittelun omassa lehtorin työssäni Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Opetin Diakoniatyön menetelmät ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen -kurssilla sekä Oulun että Porin kampuksen ryhmissä. Opetuskerrat toteutin sekä lähiopetuksena kampuksella että etäopiskeluna Zoom -oppimisympäristössä. Kyseiselle kurssille osallistuivat sekä sosionomi-diakoni että sairaanhoitaja-diakonissa opiskelijat, jotka suorittivat kirkon ja sote-alan kaksoitutkintoa.

 Opetusharjoitteluuni liittyi harjoittelun kokonaissuunnitelman sekä jokaisen kolmen opetuskerran teemasuunnitelman laatiminen. Lisäksi toteutettiin arvioitava tehtävä, joka itselläni oli kyseisen kurssin dialogitentti. Näiden suunnitelmien laatimisessa opin taas syvemmin opetusprosessin teoreettisesta hahmottamisesta. 

Oma oppimiskäsitykseni pohjautuu kognitiviseen ja konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, jossa oppija nähdään informaation prosessoijana, uutta tietoa aikaisempaan tietoperustaan liittäen. Konstruktivistinen oppimisteoria korostaa, että tieto rakentuu opiskelijan aktiivisen prosessoinnin kautta (Lindblom-Ylänne & Nevgi, 2009). Näen opiskelijan aktiivisena tiedon hakijana, joka valikoi, tulkitsee ja reflektoi asioita rakentaen omaa oppimisprosessia ja uutta tietoa. (Haarala ym., 2023.) 

Oppimisprosessia hahmotan Kolbin mallin mukaisesti, jossa oppiminen nähdään jatkuvana prosessina, jossa opiskelijan omat kokemukset ja opittavan tiedon käsittely ovat keskeisessä roolissa. Malli koostuu neljästä vaiheesta, jotka etenevät kehämäisesti oppimisen aikana. Nämä vaiheet ovat konkreettinen kokemus, reflektiivinen tarkkailu, abstrakti käsitteellistäminen ja aktiivinen kokeilu. Oppiminen voi alkaa mistä tahansa näistä vaiheista. (Phillips, 2021.) Oppituntien teemasuunnitelmien kautta tuli harjoiteltua tätä oppimisprosessin aukikirjoittamista taas tarkemmin. 

Tämä harjoittelu syvensi ja täydensi jo aikaisemmin ammatillisen opettajaopinnoissa hahmottamaani omaa näkemystä oppimisesta. Oma näkemykseni hyvästä opettamisesta ja oppimisesta kiteytyvät Kolbin kehään, josta tämän blogin nimi on myös saanut innoituksen. Haluan opettajana herättää opiskelijat ajattelemaan ja reflektoimaan saamaansa uutta tietoa aikaisempaan tietoon sekä muokkaamaan sitä oman aktiivisen kokeilun kautta. Tätä ajattelun reflektointia haluan toteuttaa mahdollisimman usein yhteisöllisen opetuksen ja dialogin kautta, joka laajentaa opiskelijan ymmärrystä opittavasta asiasta (Männistö, 2020).

Opetusharjoittelukerroilla sain opiskelijoilta ja vertaisarvioijalta hyvää palautetta monipuolisten opetusmenetelmien käytöstä etäopiskelussa. Toisaalta sain myös opiskelijapalautetta, jossa toivottiin vielä enemmän toiminnallisuutta ja vähemmän luennointia. Tämä aktivoinnin merkitys opetuksessa pitää muistaa jatkossakin hyödyntää ja ottaa omaksi toimintatavaksi.

Tulevaisuutta ajatellen arviointi haastaa minua opettajana myös jatkossa. Opetusharjoittelun aikana otin itse käyttöön aktiivisemmin arvioinnissani ja koko opetusprosessissa Bloomin taksonomian. Sitä aion jatkossa hyödyntää oman opetukseni kaikissa vaiheissa. Se antaa opettajana perustaa suunnitella ja toteuttaa vaativaa opiskelijoiden arviointia linjakkaasti ja perustellusti. (Krathwohl,2002.)

Lähteet:

Haarala, A., Saaranen, T., Sjögren, T., Korpi, H. ja Tossavainen, K. (2023) Yhteistoiminnallinen oppiminen. Teoksessa Saaranen T. ym. (toim.)  Terveysalan opettajan käsikirja. Tietosanoma.

Krathwohl, D. R. 2002. A Revision of Bloom’s Taxonomy: An Overview. Teoksessa Theory Into Practice, Vol. 41, Number 4. College of Education, The Ohio State University. https://motamem.org/wp-content/uploads/2017/10/bloom-revised-taxonomy.pdf 27.1.2021

Männistö, M. (2020). Hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllinen oppiminen ja sosiaali- ja terveysalan opettajien osaaminen digitaalisessa oppimisympäristössä. Oulun yliopisto. 

Nevgi, A. & Lindblom-Ylänne, S. (2009). Oppimisen teoriat. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.), Yliopisto-opettajan käsikirja (1.painos; s. 194–234). WSOYpro Oy. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/b6fde4da-2a92-4d0a-a886-372f64f4b1d2/content

Phillips, B. (2015). Understanding the learner. Teoksessa Oermann M. (toim.) Teaching in nursing and role of the educator. Springer publishing.

Diakoninen hoitotyö edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia

 

Kirjoitin Diakonia-ammattikorkeakoulun Dialogi-blogiin postauksen liittyen keväällä valmistuneeseen terveystieteen kandidaatintyöhöni. Kandidaatintyön aiheeni oli: Diakonisen hoitotyön kuvaaminen terveystieteellisessä tutkimuksessa.

"Hengellinen hoitotyö on hoitoa, joka tunnistaa myös potilaan henkisen olemuksen ja reagoi siihen, kun hän kohtaa elämää muuttavia tapahtumia kuten syntymä, trauma, sairaus, menetys tai surua. Asiakkaalle tarjotaan toivon näköaloja ja elämäniloa kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Hengelliseen tukeen sisältyi asiakkaan kokemusten vastaanottaminen ja empatian tarjoaminen, uskonnollinen tuki sekä kokonaisvaltaisen tuki myös asiakkaan perheelle."

Koko blogi luettavissa:

Diakoninen hoitotyö edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia – Dialogi

Diakoninen hoitotyö

 Olen siirtynyt lehtoriksi Diakonia-ammattikorkeakouluun. 

Diakonian viran päivänä 1.9. julkaistiin kirjoitukseni diakonisesta hoitotyöstä.

"Sairaanhoitaja-diakonissat ovat terveydenhuollon laillistettuja ammattihenkilöitä, joiden ammatillisena erityisosaamisena on diakoninen hoitotyö. He ovat vuorovaikutuksen osaaja, joka kykenevät kohtaamaan erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä heidän elämänhaasteissaan. Diakonissoilla on myös uskonnonlukutaitoa ja ammatilliset valmiudet kohdata muun kuin kristillisen vakaumuksen omaavia ihmisiä. Diakonissojen osaaminen olisi kohdallaan seurakuntatyön lisäksi esimerkiksi sairaalasielunhoidossa ja hoivayksiköissä."

https://www.lehteri.fi/kokkolanseurakuntayhtyma/jokainen-kohdataan-ihmisena/?fbclid=IwAR1AyouJIA2uH6BxCbjMb5bUDRGPpDFqEFG-099szVScK-XT0CTrxBnlGp8

Kuva: Unsplash/ David Clode

CORE debriefing simulaatiokoulutus

 Keväällä 2023 suoritin Leardalin järjestämän yksipäiväisen simulaatiokoulutuksen työpaikallani Kpedulla. Koulutuspäivän aikana käytiin koko simulaatio-oppimisen prosessi läpi aina esitiedoista simulaatioon ja lopuksi debriefing mallin purkaminen. Koulutus antoi hyvät valmiudet simulaatio-opetuksen toteuttamiseen CORE-debriefing-mallia hyödyntäen, erityisesti debriefing tilanteisiin eli purkamiseen. 

Näyttöön perustuva hoitotyö -kurssin anti

 Näyttöön perustuva toiminta, tutkimus ja kehittäminen -kurssin anti itselleni oli oppia konkreettisesti, miten hoitotyötä kehitetään. Näyttöön perustuva toiminta oli itselleni sanana tuttu, mutta tämän kurssin aikana opin tämän prosessikaavion. Myös kurssin erittäin hyvät asiantuntijaluennot auttoivat minua ymmärtänään teorian hoitotyön käytäntöön soveltamisen tapoja. Samoin hoitotyön kehittämisen eri toimijoiden roolit näyttöön perustuvassa toiminnassa kirkastuivat. Kehittämistyöhön osallistuu koko toimijaketju kaikilla hoitotyön organisaatiotasoilla. Vain tällä tavoin kehitystyö läpäisee koko toimijaverkoston ja tulee vaikuttavaksi toiminnaksi.

Kurssimme loppuhuipennuksena oli Oulun Tietomaassa järjestetyt Tiedetanssit, joita me terveystieteiden opiskelijat pääsimme mukaan järjestämään. Tapahtuman tarkoituksena oli tarjota senioreille tietoa ikääntymisen vaikutuksesta tasapainoon sekä tanssin vaikutuksesta kognitiivisiin kykyihin ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Ja tietysti tanssia! 

Valitettavasti covid-virus heitti minulle kapuloita rattaisiin ja Tiedetanssit jäivät omalta osaltani kokematta. Tosin tämä hieno idea jäi mieleeni ja mietin, voisiko saman tyylistä tapahtumaa kokeilla myös Keski-Pohjanmaalla lähihoitajaopiskelijoiden kanssa. Tietanssit oli hieno tapa tuoda tieteellistä tutkimusta ruohonjuuritasolle, käytäntöön ja ihmisten arkeen! Täman hauskan idean kypsyttämistä täytyy jatkaa omalla työpaikalla ammattikoulussa Kpedulla.

Hoitotyön kehittäminen

 Hoitotyön kehittäminen näyttöön perustuvan tiedon avulla voi tyypillisesti olla hoitosuosituksen laatiminen moniammatillisena yhteistyönä sekä sen käytäntöön vienti. Opintomateriaalissa olevassa Kinnunen ym. (2017) artikkelissa kuvataan aikuispotilaan painehaavojen ehkäisy ja tunnistaminen -hoitosuosituksen laatiminen näyttöön perustuvana toimintana. Tämä hoitosuosituksen laatiminen toteutui prosessimaisena työskentelynä, joka alkoi prosessin kattavasta suunnittelusta. Tämän jälkeen alkoi näytön kokoaminen aiheeseen liittyvän systemaattisen tiedonhaun avulla eri tietokannoista. Tiedon luotettavuuden arvioinnin avulla artikkeleista valittiin tutkimuskriitereihin sopivimmat. Hoitosuosituksen laadinnassa käytettiin myös kansainvälistä hoitosuositusta, jota sovellettiin suomalaiseen toimintaympäristöön. Seuraavaksi  toteutettiin näytön vahvuuden ja näytön asteen arvionti näytönastekatsauksen laadinnan avulla. Suosituslausekkeiden muodostaminen tapahtui työryhmän toimesta tämän jälkeen ja suositusluonnokseen pyydettiin ulkopuolisten asiantuntijoiden lausunnot. Lopuksi hoitosuositus julkaistiin ja sitä aloitettiin levittämään eri organisaatioihin.

 

                                            Kuva: Pixabay

Hoitosuosituksen käyttöönoton jälkeen tarvitaan myös näyttöön perustuvan toiminnan arviointia. Tuloksia arvioida keskeisten käsitteiden kautta, joita ovat vaikutusten, vaikuttavuuden, kustannusvaikkuttavuuden ja laatukustannusten avulla. Esimerkiksi painehaavapotilaan hoidon vaikutuksia voidaan arvioida  hoidon toteutuksen kestona, henkilöstön asenteissa, ja potilastyytyväisyytenä. Hoidon vaikutuksia voidaan puolestaan arvioida siinä, miten nopeasti painehaavat on saatu hoidettua ja kuinka pitkiä hoitojaksot ovat olleet. Kustannusvaikutuksien seuranta tapahtuu painehaavojen hoidosta aiheuttamina hoitokustannusten seurantana. Laatukustannukset koostuvat taas painehaavojen hoidon seurantaan käytettyjen resurssien kustannuksista sekä painehaavojen ehkäisyyn liittyvistä resursseista. Hoidon arvioinnin seuranta hoitosuositusten käyttöönoton jälkeen on siis hyvin kattavaa ja monipuolista. Onnistunut näytön käyttöönotto edellyttää aina riittäviä resursseja, joista syntyy kustannuksia. Tavoitteena on kuitenkin parantaa ja tehostaa hoitotyötä, jotta kokonaiskustannukset olisivat alhaisemmat esimerkiksi painehaavapotilaiden vähenemisen kautta.

Lähteet:

Kinnunen, U-M., Tervo-Heikkinen, T., Hynninen, N., SeppänenS., Iivanainen, A., Ahtiala, M. & Holopainen. (2017). Näyttöön perustuvan hoitosuosituksen laatiminen - esimerkkinä aikuispotilaan painehaavojen ehkäisy ja tunnistaminen. Hoitotiede 29 (3), 169–179.

Korhonen, A., Jylhä, V., Korhonen, T. & Holopainen, A. (2018). Näyttöön perustuva toiminta - tarpeesta tulokseen. Skhole Oy.