tiistai 28. elokuuta 2018

Työelämän motivaattori: tieto vai tunne


Oma harjoittelujakso Kokkolan kaupungin henkilöstöpalveluissa on paketissa ja on ollut aika miettiä, mitä on tullut opittua. Mukaan on tarttunut paljon uutta tietoa siitä, miten keskisuuressa organisaatiossa voidaan pitää henkilöstöstä huolta, jotta yksilön kokemus työelämä oli mielekästä, omaa perustehtävää toteuttavaa ja tuottavaa. Itselleni uusia hyviä käytänteitä olen säilönyt tulevaisuutta varten ja vertaillut niitä aikaisempiin kokemuksiini. Hienoa on ollut myös huomata, että asiat, joita olen opiskellut kasvatuspsykologian koulutusohjelmassa, ovat varsin hyvin sovellettavissa myös HR-alalle. 

Mieleenpainuvin kokemus on ollut kuitenkin oppia ohjaajasta, joka työskentelee innostuneesti ja motivoituneesti. On mukavaa tulla töihin, jossa työkaveri toivottaa iloisesti huomenet, kyselee kuulumia, ottaa opiskelijan mukaan mahdollisimman moniin tilanteisiin ja haluaa jakaa tietoaan ja kokemustaan. Kaiken tämän omien arkityökiireiden ohella. Olenkin tässä harjoittelun aikana miettinyt, miten jo yhdenkin ihmisen asenne työpaikalla on tärkeä, sillä innostus tarttuu ja myönteinen asenne asioihin ja ihmisiin leviää. 

Positiiviset tunteet rohkaisevat yksilöä kokeilemaan rajojaan, haastamaan itseään, tutkimaan ympäristöään ja ovat merkki optimaalisesta hyvinvoinnista. Ajattelun tasolla positiiviset tunteet voivat laajentaa tarkkaavuutta sekä mahdollistavat joustavamman ja luovamman kognitiivisen toiminnan (Fredrickson, 2002; Fredrickson, 2004). Yksilön kyetessä ajattelemaan laajemmalla perspektiivillä, hänen henkilökohtaiset voimavarat, kuten luovuus, tietoisuus, resilienssi, tehokkuus ja sosiaalisuus lisääntyvät. (Fredrickson, 2004). Resilienssi  on positiivisen psykologian käsite, joka voidaan määritellä yksilön sitkeydeksi, lannistamattomuudeksi ja joustavuudeksi. Sitkeä yksilö jaksaa edetä kohti tavoitteitaan epäonnistumisistaan huolimatta (Manka & Manka, 2016). Positiiviset tunteet suuntaavat yksilön tarkkaavaisuutta ja auttavat tekemään ratkaisuja. Negatiiviset tunteet puolestaan kaventavat huomioita ja tarkkaavaisuutta. Yksilön kokiessa miellyttäviä ja mukavia tunteita, maailma näyttää moniulotteisempana ja enemmän mahdollisuuksia täynnä olevana. Positiiviset tunteet tukevat yksilön suoriutumista, lisäävät energisyyttä ja auttavat näkemään uusia näkökulmia (Leppänen & Rauhala, 2012).

Tärkein oppini tästä harjoittelusta oli siis se, että aitoa positiivisuutta ei ole koskaan (työ)elämässä liikaa. Positiivisuutta on myös niin monia työelämää parantavia keinoja, että sitä ei kannata jättää hyödyntämättä. Ajattelinkin jatkossa tietoisesti keskittyä oman myönteisyyden lisäämiseen omassa vuorovaikutuksessani työssä ja vapaa-ajalla. Älkää siis ihmetelkö, jos olen 🙂.

Lähteet:
Fredrickson, B. (2002). Positive emotions. In Snyder, C. & Lopez, S.  (Ed.) Handbook of positive psychology (pp. 120-132). Oxford England; New York: Oxford University Press.
Fredrickson, B. L. (2004). The broaden-and-build theory of positive emotions. Philosophical Transactions of the Royal Society of London.Series B, Biological Sciences, 359(1449), 1367-137810. 
Leppänen, M., & Rauhala, I. (2012). Johda ihmistä: Psykologiaa johtajille. Helsinki: Talentum
Manka, M., & Manka, M. (2016). Työhyvinvointi. Helsinki: Talentum Pro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Diakoninen hoitotyö

 Diakonian viran päivänä julkaistiin kirjoitukseni diakonisesta hoitotyöstä. "Sairaanhoitaja-diakonissat ovat terveydenhuollon laillist...