Työn ja perheen yhteensovittaminen on säätämistä

Taustaa

Viime aikoina on keskusteltu julkisuudessa paljon Suomen poikkeuksellisen alhaisesta syntyvyydestä sekä esitetty erilaisia keinoja asian korjaamiseen. Työ ja perhe ovat yksilön keskeisiä elämänalueita ja koskettavat tavalla tai toisella jokaista. Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset ovat tärkeitä nykypäivän työelämässä, jossa työn vaatimusten ja kuormittavuuden on koettu lisääntyneen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lapsiperhekyselyyn vuonna 2012 vastanneiden mukaan kaksi kolmesta työssä käyvästä vanhemmasta arvioi työnsä vaativuuden lisääntyneen viime vuosina ja peräti 40% oli huolissaan omasta jaksamisestaan vanhempana (Lammi-Taskula & Salmi, 2014). Tämä työelämän kuormittavuus on lisännyt haastetta työn ja perheen yhteensovittamisessa, sillä työelämän asettamat ehdot työn ja perheen yhteensovittamiselle tuntuvat olevan tiukat. Kaikki tämä vaatii yksilöltä yhä tehokkaampia ja suunnitellumpia keinoja yhdistää arkielämän eri sosiaalisia konteksteja.  

Arkielämän rutiinit

Tutkin pro gradu -opinnäytetyössäni arkielämän rutiineja, joiden kautta yksilöt rakensivat työn ja perheen arkielämän palapeliä. Tutkimuskohteena oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työajattomat eli ns. hengellisen työn tekijät. Keskeisimmäksi työn ja perheen yhteensovittamista helpottavaksi arkielämän rutiiniksi haastateltavat kuvailivat arjen hallintaa, joka rakentui aikataulujen ja tukiverkostojen organisoinnista sekä työn ja perheen välisen rajapinnan hallinnasta. 

Työn ja perheen yhteensovittamisen rutiinit

Aikataulut

Aikatauluja rakennettiin luomalla päivärytmejä, kalenteroimalla ja priorisoimalla huolellisesti sekä työ- että perhemenoja. Asioita priorisoitiin etenkin tilanteissa, joissa oli tiukka aikapaine tai tapahtui äkillinen suunnitelmien muutos. Arjen tehtäviä voitiin priorisoida joko perheen tai työn näkökulmasta. Perhekeskeinen työntekijä teki joustoja perheen ehdoilla ja mukautti työtä perheen mukaan. Työkeskeinen yksilö puolestaan sovitti enemmän perhe-elämää työn mukaan. Päivärytmin luominen kuvailtiin tärkeäksi rutiiniksi, joka selkiytti elämää ja auttoi siirtymisissä arkielämän näyttämöltä toiselle, kuten töistä kotiin ruoka-ajaksi. Juuri siirtymät perheen ja työn välillä olivat kuormittavia ja vaativat aikataulujen rakentamista ja organisointia. Epäsäännölliset työajat haastoivat työajattomia työntekijöitä päivärytmien luomisessa, sillä vaihtuvat työajat vaikeuttivat rutiinien rakentamista perheen ja työn välillä.

Tukiverkostot

Vastuiden jakaminen perheen näyttämöllä kuvailtiin helpottavan työn ja perheen yhteensovittamista. Kotitöitä ja lasten hoitovastuita jaettiin puolison, perheen vanhempien lasten, isovanhempien, muiden sukulaisten tai palkallisen hoitajan kanssa. Lapsen sairastuessa osa vanhemmista rakensi myös joustavia työnjakoja, jotta molemmat pystyivät hoitamaan sekä tärkeimmät työtehtävät että sairaan lapsen. Tämän kaltainen ratkaisu edellytti vanhemmilta yhteistä halua ratkaista haastava tilanne tiiminä ottamalla huomioon kaikkien osapuolten vastuut ja joustomahdollisuudet tasa-arvoisesti.

Rajaaminen

Työntekijöiden raja työn ja perheen välillä kuvailtiin pääsääntöisesti joustavaksi. Työ- ja perherutiineja sopeutettiin toisiinsa huokoisen rajan avulla. Työyhteisön, etenkin esimiehen, suhtautuminen vaikutti siihen, miten työntekijä rajasi elämänsä eri osa-alueita. Digitaalisten viestintävälineiden ja sosiaalisen median käyttö puolestaan hämärsivät sekä työ- että perhe-elämässä selkeän rajan pitämistä elämän näyttämöiden välillä. Mobiilien työvälineiden, kuten älypuhelimen, kautta työntekijä kytkeytyi jopa huomaamatta kiinni työhön missä ja milloin tahansa ja siksi työn ja perheen selkeä rajaaminen todettiin digiajassa yhä haastavampana. Tämän vuoksi tavoitettavuuden sanoittaminen asiakkaille, seurakuntalaisille ja työkavereille sekä siitä tiedottaminen kuvailtiin työntekijälle tärkeäksi rutiiniksi luoda selkeää päivärytmiä elämäänsä ja samalla rajata työ- ja perheaikaa.

Arkielämän erilaiset näyttämöt

Toimintakykyisyys

Arkielämän rutiinien rakentamista ohjasivat yksilön toimintakykyyn liittyvät tekijät, kuten organisointi- ja joustamiskyky.  Myös perheeseen ja työorganisaation henkilöstöjohtamiseen liittyvät tekijät vaikuttivat niihin mahdollisuuksiin, joilla yksilö rakensi arjen rutiineja elämän eri osa-alueilla. Työn ja perheen yhteensovittamisen kehittäminen yksilötasolla edellytti ennen kaikkea kykyä johtaa omaa elämää, joka syntyi oman elämänkokonaisuuden itseymmärryksestä (Dreier, 2016).  Toimintakykyisyys edellytti itseymmärrystä omasta arjesta.

Toimijuus oli myös relationaalista ja vaati elämän hallintaa suhteessa toisiin sekä siihen, miten elämää kuljettiin yhdessä heidän kanssaan. Oman arkielämän ja ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa esimerkiksi digitalisoitumisen kautta, täytyi yksilön etsiä ja rakentaa uusia toimivia malleja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Tätä voidaan kutsua elämän sosiaalisen tilanteeseen vastaamiseksi (Suorsa, 2018). Ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa täytyy luoda uusia tapoja sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää.

Tärkeää oli myös toimintakykyisyyden vahvistaminen, jonka avulla yksilö johtaa yhteen eri elämän kontekstit. Tutkimustuloksien perusteella yksilöt tarvitsevat enemmän neuvontaa ja ohjausta työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuuksista omassa arkielämässään. Kuuluisiko tällainen työn ja perheen yhteensovittamisen ohjaus kuulua esimiehelle, henkilöstöhallinnolle, työterveyspalveluille, ammattiyhdistykselle, kunnan perhepalveluille vai kenties työvoimapalveluille?

Toimijuus arjen hallinnassa

Perhepolitiikka

Työn ja perheen yhteensovittaminen koostuu kolmesta eri tasosta: yksilö, organisaatio ja yhteiskunta. Yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet nousevat hallituksen ja eduskunnan lainsäädännöllisesti luomista mahdollisuuksista. Rinteen hallitusohjelmassa (2019) työn ja perheen yhteensovittamisen keinoksi on esitetty työaikajoustojen ja osittaisen työajan lisäämisen mahdollisuuksia.

”Selvitetään mahdollisuudet lisätä työajan joustoa tasapainottamaan työn ja perheen yhteensovittamista ja jaksamaan työuralla pidempään. Tavoitteena on parantaa erityisesti pienten lasten vanhempien ja ikääntyvistä omaisista huolehtivien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön.”

Nämä ovatkin tutkimusten mukaan keskeisiä keinoja työn ja perheen yhteensovittamisen parantamiseen. Erona Sipilän hallitusohjelmaan (2015) on se, että organisaatiotasoista työn ja perheen yhteensovittamisen kehittämisestä ei mainita. Oman havaintoni mukaan juuri tämä olisi myös tärkeää. Väestöliitto on kehittänyt selkeän Perheystävällinen työpaikka -ohjelman, jonka avulla organisaatiot voivat kehittää omia käytäntöjä perheystävällisimmiksi ja tukea työntekijöidensä työhyvinvointia http://www.vaestoliitto.fi/perhe-ja-tyo. Onnistunut työn ja perheen yhteensovittaminen on aina yksilön, organisaation ja koko yhteiskunnan elinvoiman parhaaksi.

Lähteet

Dreier, O. (2016). Conduct of everyday life: Implications for critical psychology.
In Schraube, E. & Højholt, C. (Ed.) Psychology and the conduct of everyday life. Routledge: New York, pp. 15-33. doi:10.4324/9781315746890 

Kupsala, M. (2019). Perheen ja työn yhteensovittaminen – Toimijuus ja arjen rutiinit hengellisen työn tekijöillä. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201905252150.pdf


Lammi-Taskula, J., & Salmi, M. (2014). Työn ja perheen yhteensovittaminen hyvinvoinnin tekijänä. Teoksessa; Lammi-Taskula, J & Karvonen, S. (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ss. 38-51. 

Suorsa, T. (2018). Kasvatuspsykologia monitieteisessä kokemuksen tutkimuksessa: Kehityksen sosiaalinen tilanne ja perusteltu osallisuus elämisen näyttämöillä. Teoksessa: Toikkanen, J. & Virtanen, I. (toim.) Kokemuksen tutkimus. VI, Kokemuksen käsite ja käyttö. Rovaniemi: Lapland University Press, ss. 85-108.

Valtioneuvoston kanslia. (2019). Osallistava ja osaava Suomi: Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. 

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161662

Valtioneuvoston kanslia. (2015). Ratkaisujen Suomi: Pääministeri Juha Sipilän hallituksen
strateginen ohjelma 29.5.2015. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.

https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf

Kuva: Pixabay