Yrittäjyyskasvatus

Sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys

Yrittäjyys voidaan jakaa käsitteenä sisäiseen ja ulkoiseen yrittäjyyteen. Ulkoinen yrittäjyys tarkoittaa perinteistä itsenäisesti toimivaa, liiketoimintansa omistavaa yrittäjää. Sisäinen yrittäjyys puolestaan tarkoittaa palkatun työntekijän yrittäjämäistä asennetta, jota kuvaa sitoutuneisuus ja innostuneisuus. Yrittäjyys onkin ennen kaikkea asennetta. Sisäisenä yrittäjänä toimiva työntekijä ymmärtää, että työnantajayrityksen menestys on myös hänen oma etunsa. 

Sisäistä yrittäjyysasennetta voidaan kehittää opetuksessa painottamalla sitä, että jokainen opiskelija luo oman "myyntituotteensa" työntekijänä ja edistää siten omaa työllistymistään. Osaaminen on opiskelijan ja myöhemmin työntekijän keskeistä pääomaa, jota hän työntekijänä myy työnantajalle tai yrittäjänä suoraa palvelujen ostajalle eli asiakkaalle. Opettajan tulee avata tätä merkitystä etenkin nuorille opiskelijoille, joilla on vielä vähän kokemusta työelämästä. Ulkoista yrittäjyyttä voidaan puolestaan vahvistaa opiskeluissa erilaisten oman koulutusalan yritysvierailujen kautta sekä erilaisten innovaatiotyöskentelyjen avulla. Jos opiskelija jää esimerkiksi ilman kesätyöpaikkaa, voidaan koulussa ideoida miten hän voisi markkinoida omaa osaamistaan ja löytää potentiaalisia palvelujen tarvitsijoita.

Erilaiset innovoivat tiimit ja kokeilukulttuuri voivat toimia hyvänä yrittäjyyskasvatuksen tukena. Itse ajattelen, että erityisesti moniammatilliset tiimit toimivat hyvänä '"aivomyrsky alustana", jossa erilaiset osaamiset ja näkökulmat rikastuttavat toisiaan ja kehittävät yhteisajattelua. Terveydenhoitoalalla yrittäjyyskasvatus voisi olla myös erilaisiin terveydenhuollon yksityisiin yrityksiin tutustuminen, kuten yksityiseen kotihoitoon tai vanhusten palvelutaloon. Tällä tavoin opiskelija voi saada konkreettisen kosketuksen siihen, mitä yrittäjyys hoitoalalla käytännössä merkitsee. Hoitoalalla on perinteisesti toimittu kunnallisen työnantajan palveluksessa, mutta viime vuosina esimerkiksi palveluseteli-uudistuksen kautta myös yksityisten toimijoiden määrä on alalla lisääntynyt.

Yrittäjyyden yhteiskunnallinen merkitys

Yritysten keskeisin yhteiskunnallinen merkitys on vastata tiettyyn palvelun tarpeeseen, luoda työpaikkoja ja maksaa suurin osa julkisista menoista joko suoraa tai välillisesti. Yritykset työllistävät noin 70% suomalaisista työntekijöistä. Tulevaisuudessa yritysten osuus työllistäjistä kasvaa, koska julkinen sektori supistaa ja ulkoistaa toimintaansa. Lisäksi yritykset tekevät ulkomaan kauppaa, joka erityisesti ulkomaankauppavetoiselle maalle, kuten Suomelle, on erityisen tärkeää. Maksettujen verotulojen kautta yritykset myös tukevat julkisen sektorin työllistämistä. Yritystoiminta kehittää yhteiskuntaa erilaisten innovaatiotoimintojen kautta sekä pyrkivät tuottamaan palvelujaan tehokkaasti.

Yrittäjien merkitys yksilölle eli kuluttajalle on tuottaa hänen tarvitsemiaan palveluja mahdollisimman kilpailukykyiseen hintaan. Lisäksi yrittäjät kehittävät ja innovoivat uusia palveluja yksilöiden käyttöön. Yksilöillä on mahdollisuus valita yrittäjien palveluista sopivin ja he voivat myös osallistua palvelujen ja tuotteiden kehitystyöhän antamalla niistä palautetta. Esimerkiksi hoitoalalle tulee tulevaisuudessa syntymään yhä enemmän yksityisiä palvelujen tarjoajia, joista kuluttajat voivat valita julkisten palvelujen lisäksi. Tämä tosin tulee lisäämään eriarvoistumista, sillä varakkaimmilla on suuremmat mahdollisuudet valita, kun taas pienituloisimmalla ja syrjäseudulla asuvilla tämä valinnan mahdollisuus on pienempi.

Luovuus, uteliaisuus, ongelmanratkaisutaidot, innovaatiokyky, riskienhallinta ja vastuullisuus ovat tulevaisuuden keskeisiä työelämätaitoja. Elinikäinen oppiminen korostuu yhteiskunnan muutosten myötä ja siksi onkin tärkeää osata hankkia ja soveltaa tietoa. Tulevaisuuden työelämätaitoja ovat myös verkostomainen oppiminen ja toiminen, sillä se tehostaa resurssien käyttöä ja kannustaa innovoivaan tekemiseen. Digitaaliset toimintaympäristöt mahdollistavat yhteistoiminnan eri puolilta maailmaa olevien ihmisten kanssa. Digitaalisuus antaa mahdollisuuden luoda yhteyksiä yli maantieteeellisten rajojen ja toimia monipaikkaisesti ja -aikaisesti.

Yrittäjyyden työelämäverkostot

Sosiaali- ja terveysala on perinteisesti ollut julkisen organisaation tarjoamaan palvelua. Viimeisten vuosien aikana yritystoiminta on myös tällä sektorilla lisääntynyt. Esimerkiksi ikäihmisille tarjottavia kodinomaisia asumisyksiköitä ovat perustaneet yksityiset toimijat. Opiskelijat tekevät harjoitteluja myös yksityisissä hoitoyksiköissä mutta varsinaista yritysideahautomotoimintaa tai yritystoiminnan harjoittelua on ainakin ammattikoulun puolella kohtalaisen vähän verrattuna esimerkiksi tekniikan alalla.

Yritysyhteistyötä voisi edistää erilaisten yhteisten projektien kautta, jota yritykset tarvitsivat. Eräs tällainen voisi olla hoitorobotin käytön kokeilu hoitoalan yrityksissä. Meneillään olevat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistushankkeet sekä digitaalisuus luovat tarpeita ja uusia mahdollisuuksia oppilaitosten ja yritysten hedelmälliselle yhteistyölle ja vuoropuhelulle. Opetustyössä työelämäkontakteja voisi hyödyntää myös pyytämällä vierailijoita ja esittelijöitä alan yrityksistä, jolloin ihmiset voivat tutustua ja verkostoitua. Verkostot auttavat työnhaussa ja uusien työntekijöiden löytämisessä sekä mahdollistavat erilaisten ajatusten törmäyttämisen.

Uudet yritysideat nousevat luovuudesta. Erilaiset luovat opetus- ja ohjausmenetelmät voivat tukea opiskelijoita kehittämään ratkaisuja erilaisiin työelämän arkisiin ongelmiin. Usein luovuutta tukee yhteistyö tiimeissä, joissa on erilaisia ihmisiä ja näkökulmia. Ryhmä tarjoaa ruokkii parhaimmillaan kekseliäitä ideoita ja jo muutaman ihmisen ryhmässä löytyy paljon erilaista osaamista. Tulevaisuuden työelämässä ongelmat ovat monitahoisia ja niiden ratkaisemiseen tarvitaan monialaista osaamista. Tämän vuoksi tulevaisuuden työntekijöiden on hyvä jo koulutuksen aikana oppia toimimaan ja ratkaisemaan ongelmia ryhmässä.

Haastattelin yksityisen palvelukodin palveluesimiestä  ammattiopiston ja yrityksen yhteistyöstä. Palveluesimies piti toimivaa opiskelijoiden harjoitteluyhteistyötä tärkeänä asiana, josta molemmat saavat hyötyä. Opiskelijat tuovat koulutuksen kautta saatua uutta tietoa kentälle ja kyseenalaistavat kysymyksillään hoitajille tuttuja rutiineja. Kokeneillekin hoitajille tekee välillä hyvää pysähtyä miettimään, miksi tietyt rutiinit tehdään ja voisiko niitä tehdä jotenkin toisin. Opiskelijat voivat kertoa myös omia kokemuksia erilaisista käytänteistä toisissa työyksiköissä ja antaa näin hoitajille uusia näkemyksiä tehdä asioita. Harjoittelijat ovat myös pian mahdollisia rekrytoitavia työntekijöitä ja ammattiosaamisen näyttäminen sekä kehityshalukkuus osoittavat kykyä toimia alalla. Keskustelimme myös robotiikan mahdollisuuksista hoitotyössä mutta ne eivät olleet vielä vakuuttaneet palvelukodin henkilökuntaa mahdollisuudesta korvata ihmishoitajaa. Eli rekrytoinnissa Onni Robo ei aja vielä Lauri Lähihoitajan edelle.

Lähteet:

Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset. 

http://oamk.fi/amok/emateriaalit/files/7615/4417/8562/Korkeakoulujen_yrittajyyssuositukset_2018.pdf 

Viitattu 20.10.2019.

Osaava yrittäjä. http://www.tieto.osaavayrittaja.fi/yrittaejyys  Viitattu 20.10.2019.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tulevaisuuden-tyo-on-yha-enemman-yrittajyytta-koulutuksen-yrittajyyslinjaukset-julki  Viitattu 20.10.2019.

Kuvat: Pixabay ja Kpedu

Open turvallisuusosaaminen

Monitahoinen turvallisuus

Opetus- ja ohjaustyössä tulee huomioida oppilaiden fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Opetustyössä tulee huomioida opiskelijoiden fyysinen turvallisuus, joka tarkoittaa sitä, että opettajan tulee ennakoida ja varautua mahdolliseen fyysiseen uhkaan. Opetustilanteissa tämä voi tarkoittaa sitä, että vaarallisia esineitä ei pidetä yleisesti saatavilla. Psyykkisesti turvallisessa ympäristössä opiskelija kokee tulevansa kuulluksi omien asioidensa kanssa ja hän kokee opetuksen ja koulutuksen kulussa turvallista ennustettavuutta. Psyykkiseen turvallisuuteen kuuluu myös opettajan toiminta koulukiusaamisen ja väkivallan ehkäisyssä sekä jokaisen oppilaan työrauhan takaaminen. Sosiaalinen turvallisuus puolestaan syntyy yhteisöllisten toimintatapojen edistämisestä. Avoin vuorovaikutus toimii keskeisesti turvallisen ja luottamuksellisen oppimisilmapiirin luomisessa ja tässä opettaja on keskeisessä roolissa.

Turvallisuutta ohjaavat lait

Opettajaa velvoittaa opetustyössä mm. pelastuslaki ja työturvallisuuslaki. Pelastuslaki velvoittaa rakennuksen omistajan, laitoksen tai yhteisön ehkäisemään vaaratilanteiden syntymistä ja varautuvan tarvittaviin pelastustoimenpiteisiin. Pelastuslaki velvoittaa tekemään pelastussuunnitelman. Kpedulla on laadittu pelastussuunnitelma ja uusien opiskeluryhmien kanssa käydään opiskelujen alussa turvallisuuskävely, jossa perehdytään hätäpoistumisteihin, alkusammuttimiin ja kokoontumispaikkaan. Luokissa on oven pielessä turvallisuusohjeet, joiden QR-koodien takaa löytyvät karttaa merkityt reitit ja paikat näistä.

Myös työturvallisuuslaki ohjaa opetustyötä. Erityisesti hoitoalan koulutuksessa opettajan tulee huomioida, että jokainen oppilas osaa ja ymmärtää käyttää vastuullisesti erilaisia hoitovälineitä sekä oppii suojautumaan oikein tulevassa työelämässä. Hoitotyön opetuksessa voidaan käyttää erilaisia neuloja ja mittausvälineitä, jolloin opettajan tulee pyrkiä takaamaan, että jokainen opiskelija osaa käyttää niitä oikein ja vastuullisesti.

Opettajan tulee työssään luoda opiskelijoille turvallista opiskeluarkea ennen kaikkea ennakoimalla tilanteita sekä luomalla positiivista opiskeluilmapiiriä, jossa ei hyväksytä kiusaamista vaan kannustetaan kaikkia.

Turvallisuuskartoitus

Tässä laatimani oman opetukseni turvallisuuskartoitus. Mieleenpainuvaa oli, että samana päivänä, kun keskustelin näistä asioista  Kpedulla opettajien kanssa, tapahtui Kuopion kouluampuminen. Turvallisuuteen varautumisen merkitys oppilaitoksissa tuli näin valitettavan konkreettiseksi.

 

Lähteet:

Opetustoimen ja varhaiskasvatuksen turvallisuusopas.  Viitattu 14.10.2019.

Pelastuslaki 2011/379 Viitattu 14.10.2019.

Työturvallisuuslaki 2002/738 Viitattu 14.10.2019.

Kuvat: Pixabay

Opeharjoittelun aloitus

Koulutuksen toimintaympäristö

Aloitin ammatillisen opettajan opintoihin liittyvän opetusharjoittelun Keski-Pohjanmaan ammattiopiston hyvinvointialalla. Kokkolan Terveystien yksikössä voi suoritta  mm. sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatuksen  (erikoistumisaloina mm. vanhustyö, vammaistyö sekä sairaanhoito ja huolenpito) ja hierojan ammattitutkintoja. Hoitoalalta valmistuvat saavat lähihoitajan nimikkeen. Erityisammattitutkintoja on tarjolla mielenterveys- ja päihdetyön sekä hierojan erityisammattitutkinnon. Opiskelijamäärä on noin 600 ja vakituista opetushenkilökuntaa on noin 30. Koulutusala on vetovoimaltaan noin 1,8 hakijaa yhtä aloituspaikkaa kohden. Ala on vetovoimaltaan varsin hyvä, sillä työllisyystilanne on loistava. Hoitoalalla on tällä hetkellä kova työvoimapula. Varsinaista profiloitumista koulutuksessa ei ole.

Sairaanhoidon ja huolenpidon ammattitutkintoon järjestetään myös koulutuksia yhdessä te-palvelujen kautta, jolloin sinne voivat hakeutua pääsykokeen kautta opiskelemaan työttömät työnhakijat. Lisäksi osa opiskelijoista opiskelee tutkintoon oppisopimuksella, jolloin heillä on olemassa alan työpaikka ja räätälöity opetussuunnitelma. Opintopolut ovat siis varsin moninaiset.

Kpedulla on käytössä sähköisiä oppimisympäristöjä ovat mm. Wilma, Office 365 ja It`s learning. Itseäni kiinnostaa erityisesti itselleni tuntematon It`s learning -oppimisympäristö, sillä opettajat kehuivat sen hyvää ja selkeää käytettävyyttä. Opetuksessa opettajat itse päättävät mitä sähköisiä oppimisympäristöjä käyttävät, eikä käytössä ole pelkästään yhtä sovellusta.

Some osaamista

Tänä kesänä on tullut opeteltua lisää mm. verkkokokousjärjestelmien tuntemusta, QR-koodien hyödyntämistä opetuksessa ja tiedottamisessa sekä Office 365 erilaisia viestintä- ja vuorovaikutusalustoja. Upeaa oppia lisää digitaalisuuden hyödyntämistä. Some Expertti -merkki hankittuna!

Työn ja perheen yhteensovittaminen on säätämistä

Taustaa

Viime aikoina on keskusteltu julkisuudessa paljon Suomen poikkeuksellisen alhaisesta syntyvyydestä sekä esitetty erilaisia keinoja asian korjaamiseen. Työ ja perhe ovat yksilön keskeisiä elämänalueita ja koskettavat tavalla tai toisella jokaista. Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset ovat tärkeitä nykypäivän työelämässä, jossa työn vaatimusten ja kuormittavuuden on koettu lisääntyneen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lapsiperhekyselyyn vuonna 2012 vastanneiden mukaan kaksi kolmesta työssä käyvästä vanhemmasta arvioi työnsä vaativuuden lisääntyneen viime vuosina ja peräti 40% oli huolissaan omasta jaksamisestaan vanhempana (Lammi-Taskula & Salmi, 2014). Tämä työelämän kuormittavuus on lisännyt haastetta työn ja perheen yhteensovittamisessa, sillä työelämän asettamat ehdot työn ja perheen yhteensovittamiselle tuntuvat olevan tiukat. Kaikki tämä vaatii yksilöltä yhä tehokkaampia ja suunnitellumpia keinoja yhdistää arkielämän eri sosiaalisia konteksteja.  

Arkielämän rutiinit

Tutkin pro gradu -opinnäytetyössäni arkielämän rutiineja, joiden kautta yksilöt rakensivat työn ja perheen arkielämän palapeliä. Tutkimuskohteena oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työajattomat eli ns. hengellisen työn tekijät. Keskeisimmäksi työn ja perheen yhteensovittamista helpottavaksi arkielämän rutiiniksi haastateltavat kuvailivat arjen hallintaa, joka rakentui aikataulujen ja tukiverkostojen organisoinnista sekä työn ja perheen välisen rajapinnan hallinnasta. 

Työn ja perheen yhteensovittamisen rutiinit

Aikataulut

Aikatauluja rakennettiin luomalla päivärytmejä, kalenteroimalla ja priorisoimalla huolellisesti sekä työ- että perhemenoja. Asioita priorisoitiin etenkin tilanteissa, joissa oli tiukka aikapaine tai tapahtui äkillinen suunnitelmien muutos. Arjen tehtäviä voitiin priorisoida joko perheen tai työn näkökulmasta. Perhekeskeinen työntekijä teki joustoja perheen ehdoilla ja mukautti työtä perheen mukaan. Työkeskeinen yksilö puolestaan sovitti enemmän perhe-elämää työn mukaan. Päivärytmin luominen kuvailtiin tärkeäksi rutiiniksi, joka selkiytti elämää ja auttoi siirtymisissä arkielämän näyttämöltä toiselle, kuten töistä kotiin ruoka-ajaksi. Juuri siirtymät perheen ja työn välillä olivat kuormittavia ja vaativat aikataulujen rakentamista ja organisointia. Epäsäännölliset työajat haastoivat työajattomia työntekijöitä päivärytmien luomisessa, sillä vaihtuvat työajat vaikeuttivat rutiinien rakentamista perheen ja työn välillä.

Tukiverkostot

Vastuiden jakaminen perheen näyttämöllä kuvailtiin helpottavan työn ja perheen yhteensovittamista. Kotitöitä ja lasten hoitovastuita jaettiin puolison, perheen vanhempien lasten, isovanhempien, muiden sukulaisten tai palkallisen hoitajan kanssa. Lapsen sairastuessa osa vanhemmista rakensi myös joustavia työnjakoja, jotta molemmat pystyivät hoitamaan sekä tärkeimmät työtehtävät että sairaan lapsen. Tämän kaltainen ratkaisu edellytti vanhemmilta yhteistä halua ratkaista haastava tilanne tiiminä ottamalla huomioon kaikkien osapuolten vastuut ja joustomahdollisuudet tasa-arvoisesti.

Rajaaminen

Työntekijöiden raja työn ja perheen välillä kuvailtiin pääsääntöisesti joustavaksi. Työ- ja perherutiineja sopeutettiin toisiinsa huokoisen rajan avulla. Työyhteisön, etenkin esimiehen, suhtautuminen vaikutti siihen, miten työntekijä rajasi elämänsä eri osa-alueita. Digitaalisten viestintävälineiden ja sosiaalisen median käyttö puolestaan hämärsivät sekä työ- että perhe-elämässä selkeän rajan pitämistä elämän näyttämöiden välillä. Mobiilien työvälineiden, kuten älypuhelimen, kautta työntekijä kytkeytyi jopa huomaamatta kiinni työhön missä ja milloin tahansa ja siksi työn ja perheen selkeä rajaaminen todettiin digiajassa yhä haastavampana. Tämän vuoksi tavoitettavuuden sanoittaminen asiakkaille, seurakuntalaisille ja työkavereille sekä siitä tiedottaminen kuvailtiin työntekijälle tärkeäksi rutiiniksi luoda selkeää päivärytmiä elämäänsä ja samalla rajata työ- ja perheaikaa.

Arkielämän erilaiset näyttämöt

Toimintakykyisyys

Arkielämän rutiinien rakentamista ohjasivat yksilön toimintakykyyn liittyvät tekijät, kuten organisointi- ja joustamiskyky.  Myös perheeseen ja työorganisaation henkilöstöjohtamiseen liittyvät tekijät vaikuttivat niihin mahdollisuuksiin, joilla yksilö rakensi arjen rutiineja elämän eri osa-alueilla. Työn ja perheen yhteensovittamisen kehittäminen yksilötasolla edellytti ennen kaikkea kykyä johtaa omaa elämää, joka syntyi oman elämänkokonaisuuden itseymmärryksestä (Dreier, 2016).  Toimintakykyisyys edellytti itseymmärrystä omasta arjesta.

Toimijuus oli myös relationaalista ja vaati elämän hallintaa suhteessa toisiin sekä siihen, miten elämää kuljettiin yhdessä heidän kanssaan. Oman arkielämän ja ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa esimerkiksi digitalisoitumisen kautta, täytyi yksilön etsiä ja rakentaa uusia toimivia malleja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Tätä voidaan kutsua elämän sosiaalisen tilanteeseen vastaamiseksi (Suorsa, 2018). Ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa täytyy luoda uusia tapoja sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää.

Tärkeää oli myös toimintakykyisyyden vahvistaminen, jonka avulla yksilö johtaa yhteen eri elämän kontekstit. Tutkimustuloksien perusteella yksilöt tarvitsevat enemmän neuvontaa ja ohjausta työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuuksista omassa arkielämässään. Kuuluisiko tällainen työn ja perheen yhteensovittamisen ohjaus kuulua esimiehelle, henkilöstöhallinnolle, työterveyspalveluille, ammattiyhdistykselle, kunnan perhepalveluille vai kenties työvoimapalveluille?

Toimijuus arjen hallinnassa

Perhepolitiikka

Työn ja perheen yhteensovittaminen koostuu kolmesta eri tasosta: yksilö, organisaatio ja yhteiskunta. Yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet nousevat hallituksen ja eduskunnan lainsäädännöllisesti luomista mahdollisuuksista. Rinteen hallitusohjelmassa (2019) työn ja perheen yhteensovittamisen keinoksi on esitetty työaikajoustojen ja osittaisen työajan lisäämisen mahdollisuuksia.

”Selvitetään mahdollisuudet lisätä työajan joustoa tasapainottamaan työn ja perheen yhteensovittamista ja jaksamaan työuralla pidempään. Tavoitteena on parantaa erityisesti pienten lasten vanhempien ja ikääntyvistä omaisista huolehtivien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön.”

Nämä ovatkin tutkimusten mukaan keskeisiä keinoja työn ja perheen yhteensovittamisen parantamiseen. Erona Sipilän hallitusohjelmaan (2015) on se, että organisaatiotasoista työn ja perheen yhteensovittamisen kehittämisestä ei mainita. Oman havaintoni mukaan juuri tämä olisi myös tärkeää. Väestöliitto on kehittänyt selkeän Perheystävällinen työpaikka -ohjelman, jonka avulla organisaatiot voivat kehittää omia käytäntöjä perheystävällisimmiksi ja tukea työntekijöidensä työhyvinvointia http://www.vaestoliitto.fi/perhe-ja-tyo. Onnistunut työn ja perheen yhteensovittaminen on aina yksilön, organisaation ja koko yhteiskunnan elinvoiman parhaaksi.

Lähteet

Dreier, O. (2016). Conduct of everyday life: Implications for critical psychology.
In Schraube, E. & Højholt, C. (Ed.) Psychology and the conduct of everyday life. Routledge: New York, pp. 15-33. doi:10.4324/9781315746890 

Kupsala, M. (2019). Perheen ja työn yhteensovittaminen – Toimijuus ja arjen rutiinit hengellisen työn tekijöillä. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201905252150.pdf


Lammi-Taskula, J., & Salmi, M. (2014). Työn ja perheen yhteensovittaminen hyvinvoinnin tekijänä. Teoksessa; Lammi-Taskula, J & Karvonen, S. (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ss. 38-51. 

Suorsa, T. (2018). Kasvatuspsykologia monitieteisessä kokemuksen tutkimuksessa: Kehityksen sosiaalinen tilanne ja perusteltu osallisuus elämisen näyttämöillä. Teoksessa: Toikkanen, J. & Virtanen, I. (toim.) Kokemuksen tutkimus. VI, Kokemuksen käsite ja käyttö. Rovaniemi: Lapland University Press, ss. 85-108.

Valtioneuvoston kanslia. (2019). Osallistava ja osaava Suomi: Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. 

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161662

Valtioneuvoston kanslia. (2015). Ratkaisujen Suomi: Pääministeri Juha Sipilän hallituksen
strateginen ohjelma 29.5.2015. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.

https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf

Kuva: Pixabay

Ammatillisen koulutuksen ohjauksen käytännöt ja muodot

Opiskelijalla on lain mukaan oikeus saada ohjausta ammatillisiin opintoihinsa.

"Opiskelijalla on oikeus saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen sekä tukee opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi." (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017 § 61).

Ohjaus määritellään yhteistoiminnaksi, jossa tuetaan ja edistetään ohjattavan oppimis- kasvu- ja ongelmanratkaisuprosesseja sellaisilla tavoilla, että yksilön toimijuus vahvistuu (Vehviläinen, 2014).
Ohjaus käsittää opintojen ohjausta, inhimillisen kasvun tukemista sekä uraohjausta. Eli opintojen ohjaus on laajempaa kuin pelkästään oppimisen ja opintojen ohjaus. Ohjauksen käytännöt koskevat myös persoonan ohjausta kasvuun sekä yksilön tulevaisuuden työelämän suunnittelua.

Monipuolinen ohjaus kattaa osallisuuden ja vastuullisuuden vahvistamista sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä. Opiskelijan osallisuutta ja vastuullisuutta voidaan vahvistaa pedagogisen tuen ja ryhmäohjauksen avulla. Myös erilaiset tuutorityhmät ja opiskelijakuntatoiminnat ovat tärkeä osa siinä, että opiskelija pääsee osaksi opiskelijayhteisöä. Opetustyössä esimerkiksi opettaja ohjaa opiskelijoita perehtymään opintojen tavoitteisiin ja arviointiperusteisiin sekä seuraa opintojen edistymistä. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta puolestaan pyritään edistämään toimimalla tasa-arvo lain mukaisesti niin, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti, arvostavasti ja erilaisuutta kunnioittaen. Ohjausprosessi voidaankin aina nähdä pedagogisena toimintana, jossa ohjattava oppii viemään läpi tietyn prosessin (Vehviläinen, 2014).

Opintojen ohjaus esimerkiksi KPEdun sosiaali- ja terveysalalla tapahtuu Wilmaan tehtävänä tulohaastatteluna sekä oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman täyttämisenä (HOPS). Myös aikaisempaa osaamista tunnistetaan ja tarvittaessa tunnustetaan. Ohjaava opettaja seuraa ohjattaviensa opintojen edistymistä Wilmasta ja ottaa tarvittaessa yhteyttä. HOPS puolestaan toimii opintojen aikana  ammatillisten näyttöjen suunnitteluvälineenä. Opintojen loppuvaiheessa ohjaus painottuu jatkuvaan ammatilliseen kasvun vahvistamiseen ja ohjattavan työmarkkinoille sijoittumisen tukemiseen sekä jatko-opinnoista tiedottamiseen ja urasuunnitteluun. Ammatillisen koulutuksen ohjaus on moniammatillista työskentelyä, jota toteutetaan yhteistyössä mm. huoltajien, yläkoulujen, oppilashuollon henkilöstön kanssa.


Lähteet:

Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017. Annettu  Naantalissa 11.8.2017. Viitattu 31.7.2019.

Ohjauksen ja opiskelijahuollon suunnitelma. OSAO. Viitattu 31.7.2019. 
https://www.osao.fi/media/opetus-ja-arviointisuunnitelmat-01082015-alkaen/opetussuunnitelman-yhteinen-osa-ja-liitteet/ohjauksen_ja_opiskeluhuollon_suunnitelma_01082016_alk.pdf

Opintojen ohjaus Keski-Pohjanmaan ammattiopistossa 2015-2016. Viitattu 31.7.2019. Opinto-ohjaussuunnitelma. https://www.kpedu.fi/docs/default-source/Opiskelu/opinto-ohjaussuunnitelma-2015-2016.pdf

Vehviläinen, S. (2014). Ohjaustyön opas - yhteistyössä kohti toimijuutta.

Kuvat: CCO. https://pixabay.com/

Kasvatustieteen maisteri!

Valmistuin 18.6.2019 kasvatustieteen maisteriksi pääaineena kasvatuspsykologia. Tämän opiskelumatkan aikana olen saanut kehittyä ja oppia valtavasti uusia asioita, joita pystyn soveltamaan monenlaisiin tehtäviin päivittäin sekä työssäni että muussa elämässä. Pro gradu -opinnäytetyön tein työn ja perheen yhteensovittamisesta kirkon hengellisen työn kontekstissa. Aihe on ollut työni aikana mielenkiintoisella tavalla yhteiskunnallisessa keskusteluissa runsaasti esillä ja on kiinnostavaa peilata tutkimustuloksia ja omia näkemyksiä mm. perhevapaauudistuskeskusteluun. Työni on luettavissa täällä: http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201905252150.pdf

Digiohjaus

Tänä keväänä en ole töiden, perheen ja gradukiireiden lisäksi ehtinyt edistää opeopintojani kuin yhden kurssin verran. Olen tehnyt vapaavalintaisiin opintoihin digiohjauksen cMOOC -kurssin. Tämä verkkokurssi on avannut itselleni hahmottamaan digitaalisuuden mahdollisuuksia ohjauksessa. Olen erityisesti yrittänyt miettiä, miten se voisi toteutua tämän hetkisessä työssäni, kirkon diakoniatyössä. cMOOC -kurssin lopputyössä työstinkin tätä aihetta. Mukavaa on ollut huomata, että myös Kirkkohallitus on aloittanut digidiakonian kouluttamista ja parin viikon päästä osallistun heidän järjestämään webinaariin. Digitaalisuuden mahdollisuudet kiinnostavat!