Työn ja perheen yhteensovittaminen on säätämistä

Taustaa

Viime aikoina on keskusteltu julkisuudessa paljon Suomen poikkeuksellisen alhaisesta syntyvyydestä sekä esitetty erilaisia keinoja asian korjaamiseen. Työ ja perhe ovat yksilön keskeisiä elämänalueita ja koskettavat tavalla tai toisella jokaista. Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset ovat tärkeitä nykypäivän työelämässä, jossa työn vaatimusten ja kuormittavuuden on koettu lisääntyneen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lapsiperhekyselyyn vuonna 2012 vastanneiden mukaan kaksi kolmesta työssä käyvästä vanhemmasta arvioi työnsä vaativuuden lisääntyneen viime vuosina ja peräti 40% oli huolissaan omasta jaksamisestaan vanhempana (Lammi-Taskula & Salmi, 2014). Tämä työelämän kuormittavuus on lisännyt haastetta työn ja perheen yhteensovittamisessa, sillä työelämän asettamat ehdot työn ja perheen yhteensovittamiselle tuntuvat olevan tiukat. Kaikki tämä vaatii yksilöltä yhä tehokkaampia ja suunnitellumpia keinoja yhdistää arkielämän eri sosiaalisia konteksteja.  

Arkielämän rutiinit

Tutkin pro gradu -opinnäytetyössäni arkielämän rutiineja, joiden kautta yksilöt rakensivat työn ja perheen arkielämän palapeliä. Tutkimuskohteena oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työajattomat eli ns. hengellisen työn tekijät. Keskeisimmäksi työn ja perheen yhteensovittamista helpottavaksi arkielämän rutiiniksi haastateltavat kuvailivat arjen hallintaa, joka rakentui aikataulujen ja tukiverkostojen organisoinnista sekä työn ja perheen välisen rajapinnan hallinnasta. 

Työn ja perheen yhteensovittamisen rutiinit

Aikataulut

Aikatauluja rakennettiin luomalla päivärytmejä, kalenteroimalla ja priorisoimalla huolellisesti sekä työ- että perhemenoja. Asioita priorisoitiin etenkin tilanteissa, joissa oli tiukka aikapaine tai tapahtui äkillinen suunnitelmien muutos. Arjen tehtäviä voitiin priorisoida joko perheen tai työn näkökulmasta. Perhekeskeinen työntekijä teki joustoja perheen ehdoilla ja mukautti työtä perheen mukaan. Työkeskeinen yksilö puolestaan sovitti enemmän perhe-elämää työn mukaan. Päivärytmin luominen kuvailtiin tärkeäksi rutiiniksi, joka selkiytti elämää ja auttoi siirtymisissä arkielämän näyttämöltä toiselle, kuten töistä kotiin ruoka-ajaksi. Juuri siirtymät perheen ja työn välillä olivat kuormittavia ja vaativat aikataulujen rakentamista ja organisointia. Epäsäännölliset työajat haastoivat työajattomia työntekijöitä päivärytmien luomisessa, sillä vaihtuvat työajat vaikeuttivat rutiinien rakentamista perheen ja työn välillä.

Tukiverkostot

Vastuiden jakaminen perheen näyttämöllä kuvailtiin helpottavan työn ja perheen yhteensovittamista. Kotitöitä ja lasten hoitovastuita jaettiin puolison, perheen vanhempien lasten, isovanhempien, muiden sukulaisten tai palkallisen hoitajan kanssa. Lapsen sairastuessa osa vanhemmista rakensi myös joustavia työnjakoja, jotta molemmat pystyivät hoitamaan sekä tärkeimmät työtehtävät että sairaan lapsen. Tämän kaltainen ratkaisu edellytti vanhemmilta yhteistä halua ratkaista haastava tilanne tiiminä ottamalla huomioon kaikkien osapuolten vastuut ja joustomahdollisuudet tasa-arvoisesti.

Rajaaminen

Työntekijöiden raja työn ja perheen välillä kuvailtiin pääsääntöisesti joustavaksi. Työ- ja perherutiineja sopeutettiin toisiinsa huokoisen rajan avulla. Työyhteisön, etenkin esimiehen, suhtautuminen vaikutti siihen, miten työntekijä rajasi elämänsä eri osa-alueita. Digitaalisten viestintävälineiden ja sosiaalisen median käyttö puolestaan hämärsivät sekä työ- että perhe-elämässä selkeän rajan pitämistä elämän näyttämöiden välillä. Mobiilien työvälineiden, kuten älypuhelimen, kautta työntekijä kytkeytyi jopa huomaamatta kiinni työhön missä ja milloin tahansa ja siksi työn ja perheen selkeä rajaaminen todettiin digiajassa yhä haastavampana. Tämän vuoksi tavoitettavuuden sanoittaminen asiakkaille, seurakuntalaisille ja työkavereille sekä siitä tiedottaminen kuvailtiin työntekijälle tärkeäksi rutiiniksi luoda selkeää päivärytmiä elämäänsä ja samalla rajata työ- ja perheaikaa.

Arkielämän erilaiset näyttämöt

Toimintakykyisyys

Arkielämän rutiinien rakentamista ohjasivat yksilön toimintakykyyn liittyvät tekijät, kuten organisointi- ja joustamiskyky.  Myös perheeseen ja työorganisaation henkilöstöjohtamiseen liittyvät tekijät vaikuttivat niihin mahdollisuuksiin, joilla yksilö rakensi arjen rutiineja elämän eri osa-alueilla. Työn ja perheen yhteensovittamisen kehittäminen yksilötasolla edellytti ennen kaikkea kykyä johtaa omaa elämää, joka syntyi oman elämänkokonaisuuden itseymmärryksestä (Dreier, 2016).  Toimintakykyisyys edellytti itseymmärrystä omasta arjesta.

Toimijuus oli myös relationaalista ja vaati elämän hallintaa suhteessa toisiin sekä siihen, miten elämää kuljettiin yhdessä heidän kanssaan. Oman arkielämän ja ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa esimerkiksi digitalisoitumisen kautta, täytyi yksilön etsiä ja rakentaa uusia toimivia malleja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Tätä voidaan kutsua elämän sosiaalisen tilanteeseen vastaamiseksi (Suorsa, 2018). Ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa täytyy luoda uusia tapoja sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää.

Tärkeää oli myös toimintakykyisyyden vahvistaminen, jonka avulla yksilö johtaa yhteen eri elämän kontekstit. Tutkimustuloksien perusteella yksilöt tarvitsevat enemmän neuvontaa ja ohjausta työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuuksista omassa arkielämässään. Kuuluisiko tällainen työn ja perheen yhteensovittamisen ohjaus kuulua esimiehelle, henkilöstöhallinnolle, työterveyspalveluille, ammattiyhdistykselle, kunnan perhepalveluille vai kenties työvoimapalveluille?

Toimijuus arjen hallinnassa

Perhepolitiikka

Työn ja perheen yhteensovittaminen koostuu kolmesta eri tasosta: yksilö, organisaatio ja yhteiskunta. Yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet nousevat hallituksen ja eduskunnan lainsäädännöllisesti luomista mahdollisuuksista. Rinteen hallitusohjelmassa (2019) työn ja perheen yhteensovittamisen keinoksi on esitetty työaikajoustojen ja osittaisen työajan lisäämisen mahdollisuuksia.

”Selvitetään mahdollisuudet lisätä työajan joustoa tasapainottamaan työn ja perheen yhteensovittamista ja jaksamaan työuralla pidempään. Tavoitteena on parantaa erityisesti pienten lasten vanhempien ja ikääntyvistä omaisista huolehtivien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön.”

Nämä ovatkin tutkimusten mukaan keskeisiä keinoja työn ja perheen yhteensovittamisen parantamiseen. Erona Sipilän hallitusohjelmaan (2015) on se, että organisaatiotasoista työn ja perheen yhteensovittamisen kehittämisestä ei mainita. Oman havaintoni mukaan juuri tämä olisi myös tärkeää. Väestöliitto on kehittänyt selkeän Perheystävällinen työpaikka -ohjelman, jonka avulla organisaatiot voivat kehittää omia käytäntöjä perheystävällisimmiksi ja tukea työntekijöidensä työhyvinvointia http://www.vaestoliitto.fi/perhe-ja-tyo. Onnistunut työn ja perheen yhteensovittaminen on aina yksilön, organisaation ja koko yhteiskunnan elinvoiman parhaaksi.

Lähteet

Dreier, O. (2016). Conduct of everyday life: Implications for critical psychology.
In Schraube, E. & Højholt, C. (Ed.) Psychology and the conduct of everyday life. Routledge: New York, pp. 15-33. doi:10.4324/9781315746890 

Kupsala, M. (2019). Perheen ja työn yhteensovittaminen – Toimijuus ja arjen rutiinit hengellisen työn tekijöillä. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201905252150.pdf


Lammi-Taskula, J., & Salmi, M. (2014). Työn ja perheen yhteensovittaminen hyvinvoinnin tekijänä. Teoksessa; Lammi-Taskula, J & Karvonen, S. (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ss. 38-51. 

Suorsa, T. (2018). Kasvatuspsykologia monitieteisessä kokemuksen tutkimuksessa: Kehityksen sosiaalinen tilanne ja perusteltu osallisuus elämisen näyttämöillä. Teoksessa: Toikkanen, J. & Virtanen, I. (toim.) Kokemuksen tutkimus. VI, Kokemuksen käsite ja käyttö. Rovaniemi: Lapland University Press, ss. 85-108.

Valtioneuvoston kanslia. (2019). Osallistava ja osaava Suomi: Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. 

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161662

Valtioneuvoston kanslia. (2015). Ratkaisujen Suomi: Pääministeri Juha Sipilän hallituksen
strateginen ohjelma 29.5.2015. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.

https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf

Kuva: Pixabay

Ammatillisen koulutuksen ohjauksen käytännöt ja muodot

Opiskelijalla on lain mukaan oikeus saada ohjausta ammatillisiin opintoihinsa.

"Opiskelijalla on oikeus saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen sekä tukee opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi." (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017 § 61).

Ohjaus määritellään yhteistoiminnaksi, jossa tuetaan ja edistetään ohjattavan oppimis- kasvu- ja ongelmanratkaisuprosesseja sellaisilla tavoilla, että yksilön toimijuus vahvistuu (Vehviläinen, 2014).
Ohjaus käsittää opintojen ohjausta, inhimillisen kasvun tukemista sekä uraohjausta. Eli opintojen ohjaus on laajempaa kuin pelkästään oppimisen ja opintojen ohjaus. Ohjauksen käytännöt koskevat myös persoonan ohjausta kasvuun sekä yksilön tulevaisuuden työelämän suunnittelua.

Monipuolinen ohjaus kattaa osallisuuden ja vastuullisuuden vahvistamista sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä. Opiskelijan osallisuutta ja vastuullisuutta voidaan vahvistaa pedagogisen tuen ja ryhmäohjauksen avulla. Myös erilaiset tuutorityhmät ja opiskelijakuntatoiminnat ovat tärkeä osa siinä, että opiskelija pääsee osaksi opiskelijayhteisöä. Opetustyössä esimerkiksi opettaja ohjaa opiskelijoita perehtymään opintojen tavoitteisiin ja arviointiperusteisiin sekä seuraa opintojen edistymistä. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta puolestaan pyritään edistämään toimimalla tasa-arvo lain mukaisesti niin, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti, arvostavasti ja erilaisuutta kunnioittaen. Ohjausprosessi voidaankin aina nähdä pedagogisena toimintana, jossa ohjattava oppii viemään läpi tietyn prosessin (Vehviläinen, 2014).

Opintojen ohjaus esimerkiksi KPEdun sosiaali- ja terveysalalla tapahtuu Wilmaan tehtävänä tulohaastatteluna sekä oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman täyttämisenä (HOPS). Myös aikaisempaa osaamista tunnistetaan ja tarvittaessa tunnustetaan. Ohjaava opettaja seuraa ohjattaviensa opintojen edistymistä Wilmasta ja ottaa tarvittaessa yhteyttä. HOPS puolestaan toimii opintojen aikana  ammatillisten näyttöjen suunnitteluvälineenä. Opintojen loppuvaiheessa ohjaus painottuu jatkuvaan ammatilliseen kasvun vahvistamiseen ja ohjattavan työmarkkinoille sijoittumisen tukemiseen sekä jatko-opinnoista tiedottamiseen ja urasuunnitteluun. Ammatillisen koulutuksen ohjaus on moniammatillista työskentelyä, jota toteutetaan yhteistyössä mm. huoltajien, yläkoulujen, oppilashuollon henkilöstön kanssa.


Lähteet:

Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017. Annettu  Naantalissa 11.8.2017. Viitattu 31.7.2019.

Ohjauksen ja opiskelijahuollon suunnitelma. OSAO. Viitattu 31.7.2019. 
https://www.osao.fi/media/opetus-ja-arviointisuunnitelmat-01082015-alkaen/opetussuunnitelman-yhteinen-osa-ja-liitteet/ohjauksen_ja_opiskeluhuollon_suunnitelma_01082016_alk.pdf

Opintojen ohjaus Keski-Pohjanmaan ammattiopistossa 2015-2016. Viitattu 31.7.2019. Opinto-ohjaussuunnitelma. https://www.kpedu.fi/docs/default-source/Opiskelu/opinto-ohjaussuunnitelma-2015-2016.pdf

Vehviläinen, S. (2014). Ohjaustyön opas - yhteistyössä kohti toimijuutta.

Kuvat: CCO. https://pixabay.com/

Kasvatustieteen maisteri!

Valmistuin 18.6.2019 kasvatustieteen maisteriksi pääaineena kasvatuspsykologia. Tämän opiskelumatkan aikana olen saanut kehittyä ja oppia valtavasti uusia asioita, joita pystyn soveltamaan monenlaisiin tehtäviin päivittäin sekä työssäni että muussa elämässä. Pro gradu -opinnäytetyön tein työn ja perheen yhteensovittamisesta kirkon hengellisen työn kontekstissa. Aihe on ollut työni aikana mielenkiintoisella tavalla yhteiskunnallisessa keskusteluissa runsaasti esillä ja on kiinnostavaa peilata tutkimustuloksia ja omia näkemyksiä mm. perhevapaauudistuskeskusteluun. Työni on luettavissa täällä: http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201905252150.pdf

Digiohjaus

Tänä keväänä en ole töiden, perheen ja gradukiireiden lisäksi ehtinyt edistää opeopintojani kuin yhden kurssin verran. Olen tehnyt vapaavalintaisiin opintoihin digiohjauksen cMOOC -kurssin. Tämä verkkokurssi on avannut itselleni hahmottamaan digitaalisuuden mahdollisuuksia ohjauksessa. Olen erityisesti yrittänyt miettiä, miten se voisi toteutua tämän hetkisessä työssäni, kirkon diakoniatyössä. cMOOC -kurssin lopputyössä työstinkin tätä aihetta. Mukavaa on ollut huomata, että myös Kirkkohallitus on aloittanut digidiakonian kouluttamista ja parin viikon päästä osallistun heidän järjestämään webinaariin. Digitaalisuuden mahdollisuudet kiinnostavat!

Oppimiskäsitys opetuksen ohjaajana

Viimeinen rutistus opeopinnoissa ennen joululomaa. Olen reflektoinut oppimiskäsityksiä, jotka vaikuttavat opettamisen taustalla. Tämä on ollut mielenkiintoinen tehtävä itselleni, sillä olen pohtinut millaisia erilaisia oppimiskäsityksiä on ollut minun opiskelijapolkuni varrella; peruskoulussa, lukiossa, ammatillisissa opinnoissani, yliopistossa ja ammatillisessa opettajakoulutuksessa. Lisäksi olen lopussa lyhyesti jäsentänyt miten olen itse soveltanut sosio-kontruktiivista oppimiskäsitystä työhönvalmentajan työssä kuluneen syksyn aikana. Tämän aiheen työstäminen on ollut itselleni tutkivaa oppimista, jota pidän itselleni tärkeänä ja mielenkiintoisena oppimismenetelmänä. 

Aiheesta tiivistetty opetuskooste Padlet-seinälläni.

Nyt vetäydyn hetkeksi metsään ja nautin joulusta!

CC0

Some osaamista

Digiosaamista olen kehittänyt tänä syksynä muun muassa kuvapalveluja, verkkokokous- ja opetusvideoita tekemällä ja käyttämällä. Some noviisi -merkki hankittuna! Täytyy sanoa, että digitaalinen opettaminen ja ylipäätään erilaisten digitaalisten mahdollisuuksien hyväksi käyttäminen erilaisissa työelämän tarpeissa on alkanut kiinnostamaan ja mietin useinkin missä kaikessa näitä palveluja voisi hyödyntää.

Ammatillisen opettajan toimintaa velvoittava lainsäädäntö

En ole aikaisemmin ennen opeopintoja tullut miettineeksi, miten voimakkaasti opettajan työtä määrittelee lainsäädäntö. Siksi onkin syytä perehtyä niihin tarkemmin.

Hyvän hallinnon periaatteet

Hyvän hallinnon periaatteet perustuvat perustus- ja hallintolakiin. Keskeistä on huomata, että opettaja on julkisen vallan käyttäjä, jonka tulee toteuttaa hyvää hallintoa sekä vaalia ja edistää opiskelijan oikeusturvan toteutumista. Perustuslain (1999/731) 2 luvussa  käsitellään opetukseen sovellettavia kohtia ovat mm. opiskelijan oikeus yhdenvertaisuuteen (6§), henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7§), yksityiselämän suojaan (10§)uskonnon ja omantunnon vapauteen (11§), sivistyksellisiin oikeuksiin (16§), omaan kieleen ja kulttuuriin (17§) ja oikeusturvaan (21§). 6§ mukaan opettajan tulee kohdella opiskelijoita yhdenvertaisesti, eikä hän saa suosia tai syrjiä yksilöitä esimerkiksi sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen, etnisen tai uskonnollisen tausta, kansallisuuden tai kielen perusteella. Tällaiset tausta eivät saa näkyä arvioinnissa tai missään muuallakaan opettajan työssä Opetustyöhön kuuluu myös perustuslain (1999/731) 2 luvun 16§ mukaan sivistyksellisten oikeuksien takaaminen.

"Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä."

Tätä lain kohtaa voidaan soveltaa esimerkiksi vammaisopiskelijoihin ja opettajan velvollisuuksiin mahdollistaa heidän sivistykselliset oikeudet, kuten opintojen henkilökohtaistamisen mahdollisuudet käytännön opiskelussa.

Hallintolain (2003/434) 2 luvussa tuodaan esille hyvän hallinnon periaatteet, joita ovat hallinnon oikeusperiaate, palveluperiaate, neuvonta, hyvän kielenkäytön vaatimus sekä viranomaisyhteistyö. 

• Oikeusperiaate. Tämän mukaan opettajan täytyy työssään kyetä kohtelemaan oppilaitaan oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti, eikä hän saa käyttää valtaansa väärin. Tässä kohden voisi tulla kysymykseen esimerkiksi se, millaisia kurinpidollisia toimia opettaja saa käyttää, että ne ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. 
• Palveluperiaate. Opettajan täytyy olla opiskelijan käytettävissä ja tavoitettavissa, ja tiedottaa opiskelijalle, miten häneen saa yhteyden, mitä viestintäkanavia käyttäen.
• Neuvonta. Opiskelijalla on oikeus saada asianmukaista neuvontaa. Opettajan vastuualueeseen ja tehtäviin kuuluu tukea ja neuvoa opiskelijaa, ja sitä kautta ohjata opiskelijaa opintopolulla eteenpäin. Mikäli opettaja ei osaa vastata kaikkiin opiskelijan kysymyksiin ja tiedusteluihin, hänen on opastettava opiskelija eteenpäin oikean tahon puoleen, kuten koulukuraattori, opinto-ohjaaja.
•  Hyvän kielenkäytön vaatimus. Opettajan tulee ilmaista asiat siten, että opiskelija ymmärtää niiden sisällön yksiselitteisesti ja saavat asiaan nähden riittävästi tietoa. Vaatimus koskee sekä suullista ja kirjallista ilmaisua. Lisäksi opettajan tulee huomioida oppilaan oikeudesta käyttää omaa kieltään, joka on säädetty kielilaissa.
• Viranomaisyhteistyö. Opettajan on pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä, ja tarpeen mukaan avustettava toista virkamiestä. Tällaista yhteistyötä voivat olla työskentely sosiaaliviranomaisen, poliisin, koulukuraattorin tai terveydenhuollon viranomaisen kanssa.

Hyvän hallinnon periaatteet takaavat toteutuessaan opiskelijan oikeusturvan toteutumisen.

Lähteet:
Hallintolaki 2003/434. 

Perustuslaki (1999/731).
Oulun sinisen ryhmän AC-tallenne 7.11.2018.

Opiskelijan velvollisuudet ja työrauha

Ammatillisesa koulutuksessa opiskelijan velvollisuuksiin kuuluvat osallistua opetukseen, näyttöihin ja muuhun osaamisen osoittamiseen. Poissaolot ovat sallittuja vain perustelluista syistä. Opiskelijan on suoritettava tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. Salassapitovelvollisuus sitoo opiskelijaa esimerkiksi työharjoittelussa saaduista tiedoista. Myös vahingonkorvauslaki koskee opiskelijaa ja hänen tulee korvata aiheuttamansa vahinko opiskelun aikana.

Ammattikorkeakoulussa opiskelija on velvollinen ilmoittamaan opiskelupaikan vastaanottamisesta, ilmoittauduttava opintoihin oppilaitoksen määräämällä tavalla, suoritettava opinnot määräaikaan mennessä sekä noudatettava oppilaitoksen yleisiä sääntöjä. Lisäksi opiskelija on sekä ammatillisissa opinnoissa että ammattikorkeakoulussa velvollisen osallistumaan huumausainetestiin, jos oppilaitos sitä perustellusti velvoittaa.

Opiskelijalla on oikeus työrauhaan. Oppilaitoksen tulee laatia ennalta opintosuunnitelma miten suojata opiskelijoita väkivallalta, häirinnältä ja kiusaamiselta sekä toimeenpanna ja valvoa sen toteutumista. Myös opettajalla on oikeus työrauhaan, jonka jokainen opettaja kokee ja määrittelee subjektiivisesti. Häiritsevän käyttäytymisen raja voi eri opettajille olla erilainen. Työrauhan häirintää on sellainen toiminta, joka estää opettajan toimintaa ja opetettavien tavoitteiden saavuttamista. Pedagogisesta näkökulmasta voidaan korostaa opettajan kykyä luoda hyvää työrauhaa ja ennaltaehkäistä häiriöitä. Tämä vaatii ammatti- että vuorovaikutustaitoja. Tutkimusten mukaan rangaistukset eivät edistä työrauhaa eivätkä oppimista, joten eivätkä tehoa työrauhaongelmien syihin. Opettajana tuleekin miettiä, mitä näiden ongelmien taustalla voisi olla ja pyrkiä vaikuttamaan niihin tekijöihin, kuten yksittäisten opiskelijoiden ongelmiin tai osallistavimpiin opetusmetodeihin.

Lähteet:

Ammattikorkeakoululaki 2014/932.

Laki ammatillisesta koulutuksesta 2017/531. 

Perusopetuslaki 1998/628.

Vahingonkorvauslaki 1974/412.

Violettien opettajien AC-tallenne. 7.11.2018.

Salassapitosäännökset ja tietosuoja opettajan työssä

"Salassapidolla tarkoitetaan lainsäädännössä sekä asiakirjasalaisuutta eli asiakirjan pitämistä salassa että kieltoa ilmaista tieto suullisesti eli vaitiolovelvollisuutta ja hyväksikäyttökieltoa eli kieltoa käyttää salaista tietoa omaksi eduksi tai toisen vahingoksi." (Julkisuuslaki 23§). 

Salaisiksi asioiksi määritellään mm. oppilashuoltoa koskevat asiat, sanallista arvioinnit, todistukset ja opinnoista vapauttavat asiakirjat. Salaisia tietoja saa käsitellä henkilöt, joilla on siihen työn kannalta perustelut, jos tieto on esimerkiksi  oleellinen henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) kannalta. Myös tieto siitä, että opiskelija saa erityistä tukea on salassa pidettävää. Erityisesti tämän kaltaista tietoa ovat yksilön terveyteen, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sosiaalihuoltoon ja työhallinnon palveluihin liittyvät tiedot ovat salaisia. 

Arkielämässä on tärkeää muistaa, että luottamuksellisia, yksilön yksityisyyteen liittyviä keskusteluja ei käydä julkisissa tiloissa, kuten käytävällä tai kahvihuoneessa. Myös arkaluontoisen kirjallisen tiedon hallussapito papereilla, tietokoneella ja siirrettävissä muisteissa, kuten muistitikulla on tehtävä huolellisesti. Salassa pidettävät asiakirjat tulee siis säilyttää lukollisissa paikoissa ja salasanojen takana sekä hävitettävä asiallisesti. Nämä edelliset asiat ovat koskeneet ns. sivullisia henkilöitä. Sen sijaan henkilöllä itsellään on oikeus saada itseään koskevaa tietoja. "Asianosaisella on tiedonsaantioikeus, jos asiakirjan sisältö on vaikuttanut tai voi vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn." (Julkisuuslaki, 11§). Tiivistetysti voidaan sanoa, että tärkeintä opettajan salassapidossa on työn kannalta vain tarpeellisten ja perusteltujen tietojen käsittely ja niiden huolellinen säilyttäminen niin sanallisessa kuin kirjallisessa muodossa.

Uusi GDPR -asetus (2018) määrittelee pitkälti opetusta koskevia tietosuojakäytänteitä.  Tietosuojan mukaan oikeus yksityisyyteen eli yksityiselämään ja henkilötietojen suojaan on samanlainen perusoikeus, kuten yhdenvertaisuus ja sananvapaus. Opetustyössä onkin tärkeä miettiä millaisia tietorekisterejä voidaan kerätä, miten niitä ylläpidetään ja miten tietoja saa jakaa. Asioita, joita ei saa opiskelijoista kerätä ovat esimerkiksi rotu, etninen tausta, sukupuolinen suuntautuminen, terveystiedot ja ammattiyhdistykseen liittyvä järjestäytyminen.

Rekisterin pitäjän tulee määritellä tiedon keruun tarpeellisuus, selvitys käytöstä sekä niiden säilytyksestä. Henkilöllä itsellään on oikeus saada tietää häntä koskevat tiedot, oikaista niitä sekä pyytää niiden rajoittamista. Jos opiskelija havaitsee, että häntä koskevia tietoja käytetään lainvastaisesti, hän voi lakiin vedoten pyytää jopa niiden poistamista. Opetustyöhön liittyviä käytännön sallittuja tietosuoja-asioita on esimerkiksi opiskelijoiden nimien ja yhteystietojen jakaminen ryhmän sisällä, kun se liittyy opetukseen. Sen sijaan opiskelijoiden keskinäisen tiedon jakamisesta opettaja ei vastaa. Sosiaalista mediaa hyödynnettäessä on tärkeää muistaa mm. eri palvelujen ikärajat (yleisesti 13v, paitsi WhatsApp 16v.!), palvelujen sijaintimaan lainsäädäntö ( EU vs. USA), rekisteröitymiseen vaadittavat henkilötiedot, tarvittavat huoltajan luvat sekä palvelujen saamat oikeudet sisältöihin.

CC0

Lähteet: 
GDPR -tietosuoja-asetus 2016/679.
Julkisuuslaki 1999/621 
Tietosuojaopas oppilaitoksille.
Vehkamäki, Lahtinen & Tamminen-Dahlman. (2013). Julkisuus ja tietosuoja opetustoimessa. Opetushallitus.
Harmaiden opettajien Padlet -seinä 7.11.2018.

Tekijän oikeudet opetustyössä

Tekijänoikeus kysymykset ovat keskeisiä opetustyössä. Etenkin digimateriaalien käyttäminen aiheuttaa helposti virheitä, kun aineistoa on helposti saatavilla netissä. Digilupa sisältää oleellisesti kolme lupaa: skannausluvan, verkkosisällön kopiointiluvan sekä luentojen videointiluvan. Lupa on saatavilla peruskoululle, lukiolle, ammatillisille oppilaitoksille ammattikorkeakouluille ja yliopistoille. Digilupa antaa sekä opettajalle että oppilaille oikeuden kopioida samalta verkkosivustolta aineistoa korkeintaan 20 tulostettua sivua vastaavan määrän lukuvuodessa. Tätä aineistoa opettaja saa käyttää täydentämään itse tekemäänsä oppimateriaalia tai koostaakseen muuta materiaalia täydentävän aineistopaketin. Opiskelija saa käyttää kopiointilupaa tehtävien tekemistä varten. Aineistoa ei saa muuntaa ja tekijä tulee ilmoittaa kopiossa. Luvan perusteella tehtyjä kopioita saa säilöä koulun koneilla ja verkkolevyillä kyseisen kurssin ajan. Niitä voi välittää myös koulun sisäisessä tietoverkossa, mutta vain samalle opetusryhmälle. Jos opetustilanne tallennettaan ja sitä seuraa verkon kautta opiskelijoita,  ei siellä saa esittää muilta lainattua aineistoa. Tällöin syntyy kopio, johon ei ole oikeutta. Hyvä käytäntö verkko-opetuksessa on jakaa opiskelijoille linkki, johon he menevät oman tietokoneen selaimella, eikä opetuksessa lainattu materiaali näin tule tallenteelle. Skannauslupa antaa oikeuden skannata painetusta materiaalista 5–20 sivua julkaisua kohti oppiasteesta riippuen.

Oppilaitoksen oikeuksista opettajan  itse valmistamiin opetusmateriaaliin ei ole yksiselitteinen. Usein näistä asioista sovitaan kirjallisesti esimerkiksi työsopimuksessa. Tästä on työntekijän tärkeää olla tietoinen, sillä sopimuksen avulla koulutusmateriaalit voidaan luokitella yrityssalaisuudeksi. 

Lähteet:
Opettajan tekijänoikeus. https://www.opettajantekijanoikeus.fi/aineisto/kopioston-digilupa/

Toikkanen, T. & Honkonen, K. 2018. Opettajan tekijänoikeus. Työkirja.  https://www.slideshare.net/eOppimiskeskus/opettajan-tekijnoikeus-tykirja 
Punaisten opettajien AC-tallenne. 7.11.2018.