Some osaamista

Tänä kesänä on tullut opeteltua lisää mm. verkkokokousjärjestelmien tuntemusta, QR-koodien hyödyntämistä opetuksessa ja tiedottamisessa sekä Office 365 erilaisia viestintä- ja vuorovaikutusalustoja. Upeaa oppia lisää digitaalisuuden hyödyntämistä. Some Expertti -merkki hankittuna!

Työn ja perheen yhteensovittaminen on säätämistä

Taustaa

Viime aikoina on keskusteltu julkisuudessa paljon Suomen poikkeuksellisen alhaisesta syntyvyydestä sekä esitetty erilaisia keinoja asian korjaamiseen. Työ ja perhe ovat yksilön keskeisiä elämänalueita ja koskettavat tavalla tai toisella jokaista. Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset ovat tärkeitä nykypäivän työelämässä, jossa työn vaatimusten ja kuormittavuuden on koettu lisääntyneen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lapsiperhekyselyyn vuonna 2012 vastanneiden mukaan kaksi kolmesta työssä käyvästä vanhemmasta arvioi työnsä vaativuuden lisääntyneen viime vuosina ja peräti 40% oli huolissaan omasta jaksamisestaan vanhempana (Lammi-Taskula & Salmi, 2014). Tämä työelämän kuormittavuus on lisännyt haastetta työn ja perheen yhteensovittamisessa, sillä työelämän asettamat ehdot työn ja perheen yhteensovittamiselle tuntuvat olevan tiukat. Kaikki tämä vaatii yksilöltä yhä tehokkaampia ja suunnitellumpia keinoja yhdistää arkielämän eri sosiaalisia konteksteja.  

Arkielämän rutiinit

Tutkin pro gradu -opinnäytetyössäni arkielämän rutiineja, joiden kautta yksilöt rakensivat työn ja perheen arkielämän palapeliä. Tutkimuskohteena oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työajattomat eli ns. hengellisen työn tekijät. Keskeisimmäksi työn ja perheen yhteensovittamista helpottavaksi arkielämän rutiiniksi haastateltavat kuvailivat arjen hallintaa, joka rakentui aikataulujen ja tukiverkostojen organisoinnista sekä työn ja perheen välisen rajapinnan hallinnasta. 

Työn ja perheen yhteensovittamisen rutiinit

Aikataulut

Aikatauluja rakennettiin luomalla päivärytmejä, kalenteroimalla ja priorisoimalla huolellisesti sekä työ- että perhemenoja. Asioita priorisoitiin etenkin tilanteissa, joissa oli tiukka aikapaine tai tapahtui äkillinen suunnitelmien muutos. Arjen tehtäviä voitiin priorisoida joko perheen tai työn näkökulmasta. Perhekeskeinen työntekijä teki joustoja perheen ehdoilla ja mukautti työtä perheen mukaan. Työkeskeinen yksilö puolestaan sovitti enemmän perhe-elämää työn mukaan. Päivärytmin luominen kuvailtiin tärkeäksi rutiiniksi, joka selkiytti elämää ja auttoi siirtymisissä arkielämän näyttämöltä toiselle, kuten töistä kotiin ruoka-ajaksi. Juuri siirtymät perheen ja työn välillä olivat kuormittavia ja vaativat aikataulujen rakentamista ja organisointia. Epäsäännölliset työajat haastoivat työajattomia työntekijöitä päivärytmien luomisessa, sillä vaihtuvat työajat vaikeuttivat rutiinien rakentamista perheen ja työn välillä.

Tukiverkostot

Vastuiden jakaminen perheen näyttämöllä kuvailtiin helpottavan työn ja perheen yhteensovittamista. Kotitöitä ja lasten hoitovastuita jaettiin puolison, perheen vanhempien lasten, isovanhempien, muiden sukulaisten tai palkallisen hoitajan kanssa. Lapsen sairastuessa osa vanhemmista rakensi myös joustavia työnjakoja, jotta molemmat pystyivät hoitamaan sekä tärkeimmät työtehtävät että sairaan lapsen. Tämän kaltainen ratkaisu edellytti vanhemmilta yhteistä halua ratkaista haastava tilanne tiiminä ottamalla huomioon kaikkien osapuolten vastuut ja joustomahdollisuudet tasa-arvoisesti.

Rajaaminen

Työntekijöiden raja työn ja perheen välillä kuvailtiin pääsääntöisesti joustavaksi. Työ- ja perherutiineja sopeutettiin toisiinsa huokoisen rajan avulla. Työyhteisön, etenkin esimiehen, suhtautuminen vaikutti siihen, miten työntekijä rajasi elämänsä eri osa-alueita. Digitaalisten viestintävälineiden ja sosiaalisen median käyttö puolestaan hämärsivät sekä työ- että perhe-elämässä selkeän rajan pitämistä elämän näyttämöiden välillä. Mobiilien työvälineiden, kuten älypuhelimen, kautta työntekijä kytkeytyi jopa huomaamatta kiinni työhön missä ja milloin tahansa ja siksi työn ja perheen selkeä rajaaminen todettiin digiajassa yhä haastavampana. Tämän vuoksi tavoitettavuuden sanoittaminen asiakkaille, seurakuntalaisille ja työkavereille sekä siitä tiedottaminen kuvailtiin työntekijälle tärkeäksi rutiiniksi luoda selkeää päivärytmiä elämäänsä ja samalla rajata työ- ja perheaikaa.

Arkielämän erilaiset näyttämöt

Toimintakykyisyys

Arkielämän rutiinien rakentamista ohjasivat yksilön toimintakykyyn liittyvät tekijät, kuten organisointi- ja joustamiskyky.  Myös perheeseen ja työorganisaation henkilöstöjohtamiseen liittyvät tekijät vaikuttivat niihin mahdollisuuksiin, joilla yksilö rakensi arjen rutiineja elämän eri osa-alueilla. Työn ja perheen yhteensovittamisen kehittäminen yksilötasolla edellytti ennen kaikkea kykyä johtaa omaa elämää, joka syntyi oman elämänkokonaisuuden itseymmärryksestä (Dreier, 2016).  Toimintakykyisyys edellytti itseymmärrystä omasta arjesta.

Toimijuus oli myös relationaalista ja vaati elämän hallintaa suhteessa toisiin sekä siihen, miten elämää kuljettiin yhdessä heidän kanssaan. Oman arkielämän ja ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa esimerkiksi digitalisoitumisen kautta, täytyi yksilön etsiä ja rakentaa uusia toimivia malleja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Tätä voidaan kutsua elämän sosiaalisen tilanteeseen vastaamiseksi (Suorsa, 2018). Ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa täytyy luoda uusia tapoja sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää.

Tärkeää oli myös toimintakykyisyyden vahvistaminen, jonka avulla yksilö johtaa yhteen eri elämän kontekstit. Tutkimustuloksien perusteella yksilöt tarvitsevat enemmän neuvontaa ja ohjausta työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuuksista omassa arkielämässään. Kuuluisiko tällainen työn ja perheen yhteensovittamisen ohjaus kuulua esimiehelle, henkilöstöhallinnolle, työterveyspalveluille, ammattiyhdistykselle, kunnan perhepalveluille vai kenties työvoimapalveluille?

Toimijuus arjen hallinnassa

Perhepolitiikka

Työn ja perheen yhteensovittaminen koostuu kolmesta eri tasosta: yksilö, organisaatio ja yhteiskunta. Yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet nousevat hallituksen ja eduskunnan lainsäädännöllisesti luomista mahdollisuuksista. Rinteen hallitusohjelmassa (2019) työn ja perheen yhteensovittamisen keinoksi on esitetty työaikajoustojen ja osittaisen työajan lisäämisen mahdollisuuksia.

”Selvitetään mahdollisuudet lisätä työajan joustoa tasapainottamaan työn ja perheen yhteensovittamista ja jaksamaan työuralla pidempään. Tavoitteena on parantaa erityisesti pienten lasten vanhempien ja ikääntyvistä omaisista huolehtivien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön.”

Nämä ovatkin tutkimusten mukaan keskeisiä keinoja työn ja perheen yhteensovittamisen parantamiseen. Erona Sipilän hallitusohjelmaan (2015) on se, että organisaatiotasoista työn ja perheen yhteensovittamisen kehittämisestä ei mainita. Oman havaintoni mukaan juuri tämä olisi myös tärkeää. Väestöliitto on kehittänyt selkeän Perheystävällinen työpaikka -ohjelman, jonka avulla organisaatiot voivat kehittää omia käytäntöjä perheystävällisimmiksi ja tukea työntekijöidensä työhyvinvointia http://www.vaestoliitto.fi/perhe-ja-tyo. Onnistunut työn ja perheen yhteensovittaminen on aina yksilön, organisaation ja koko yhteiskunnan elinvoiman parhaaksi.

Lähteet

Dreier, O. (2016). Conduct of everyday life: Implications for critical psychology.
In Schraube, E. & Højholt, C. (Ed.) Psychology and the conduct of everyday life. Routledge: New York, pp. 15-33. doi:10.4324/9781315746890 

Kupsala, M. (2019). Perheen ja työn yhteensovittaminen – Toimijuus ja arjen rutiinit hengellisen työn tekijöillä. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201905252150.pdf


Lammi-Taskula, J., & Salmi, M. (2014). Työn ja perheen yhteensovittaminen hyvinvoinnin tekijänä. Teoksessa; Lammi-Taskula, J & Karvonen, S. (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ss. 38-51. 

Suorsa, T. (2018). Kasvatuspsykologia monitieteisessä kokemuksen tutkimuksessa: Kehityksen sosiaalinen tilanne ja perusteltu osallisuus elämisen näyttämöillä. Teoksessa: Toikkanen, J. & Virtanen, I. (toim.) Kokemuksen tutkimus. VI, Kokemuksen käsite ja käyttö. Rovaniemi: Lapland University Press, ss. 85-108.

Valtioneuvoston kanslia. (2019). Osallistava ja osaava Suomi: Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. 

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161662

Valtioneuvoston kanslia. (2015). Ratkaisujen Suomi: Pääministeri Juha Sipilän hallituksen
strateginen ohjelma 29.5.2015. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.

https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf

Kuva: Pixabay

Ammatillisen koulutuksen ohjauksen käytännöt ja muodot

Opiskelijalla on lain mukaan oikeus saada ohjausta ammatillisiin opintoihinsa.

"Opiskelijalla on oikeus saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen sekä tukee opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi." (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017 § 61).

Ohjaus määritellään yhteistoiminnaksi, jossa tuetaan ja edistetään ohjattavan oppimis- kasvu- ja ongelmanratkaisuprosesseja sellaisilla tavoilla, että yksilön toimijuus vahvistuu (Vehviläinen, 2014).
Ohjaus käsittää opintojen ohjausta, inhimillisen kasvun tukemista sekä uraohjausta. Eli opintojen ohjaus on laajempaa kuin pelkästään oppimisen ja opintojen ohjaus. Ohjauksen käytännöt koskevat myös persoonan ohjausta kasvuun sekä yksilön tulevaisuuden työelämän suunnittelua.

Monipuolinen ohjaus kattaa osallisuuden ja vastuullisuuden vahvistamista sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä. Opiskelijan osallisuutta ja vastuullisuutta voidaan vahvistaa pedagogisen tuen ja ryhmäohjauksen avulla. Myös erilaiset tuutorityhmät ja opiskelijakuntatoiminnat ovat tärkeä osa siinä, että opiskelija pääsee osaksi opiskelijayhteisöä. Opetustyössä esimerkiksi opettaja ohjaa opiskelijoita perehtymään opintojen tavoitteisiin ja arviointiperusteisiin sekä seuraa opintojen edistymistä. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta puolestaan pyritään edistämään toimimalla tasa-arvo lain mukaisesti niin, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti, arvostavasti ja erilaisuutta kunnioittaen. Ohjausprosessi voidaankin aina nähdä pedagogisena toimintana, jossa ohjattava oppii viemään läpi tietyn prosessin (Vehviläinen, 2014).

Opintojen ohjaus esimerkiksi KPEdun sosiaali- ja terveysalalla tapahtuu Wilmaan tehtävänä tulohaastatteluna sekä oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman täyttämisenä (HOPS). Myös aikaisempaa osaamista tunnistetaan ja tarvittaessa tunnustetaan. Ohjaava opettaja seuraa ohjattaviensa opintojen edistymistä Wilmasta ja ottaa tarvittaessa yhteyttä. HOPS puolestaan toimii opintojen aikana  ammatillisten näyttöjen suunnitteluvälineenä. Opintojen loppuvaiheessa ohjaus painottuu jatkuvaan ammatilliseen kasvun vahvistamiseen ja ohjattavan työmarkkinoille sijoittumisen tukemiseen sekä jatko-opinnoista tiedottamiseen ja urasuunnitteluun. Ammatillisen koulutuksen ohjaus on moniammatillista työskentelyä, jota toteutetaan yhteistyössä mm. huoltajien, yläkoulujen, oppilashuollon henkilöstön kanssa.


Lähteet:

Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017. Annettu  Naantalissa 11.8.2017. Viitattu 31.7.2019.

Ohjauksen ja opiskelijahuollon suunnitelma. OSAO. Viitattu 31.7.2019. 
https://www.osao.fi/media/opetus-ja-arviointisuunnitelmat-01082015-alkaen/opetussuunnitelman-yhteinen-osa-ja-liitteet/ohjauksen_ja_opiskeluhuollon_suunnitelma_01082016_alk.pdf

Opintojen ohjaus Keski-Pohjanmaan ammattiopistossa 2015-2016. Viitattu 31.7.2019. Opinto-ohjaussuunnitelma. https://www.kpedu.fi/docs/default-source/Opiskelu/opinto-ohjaussuunnitelma-2015-2016.pdf

Vehviläinen, S. (2014). Ohjaustyön opas - yhteistyössä kohti toimijuutta.

Kuvat: CCO. https://pixabay.com/

Kasvatustieteen maisteri!

Valmistuin 18.6.2019 kasvatustieteen maisteriksi pääaineena kasvatuspsykologia. Tämän opiskelumatkan aikana olen saanut kehittyä ja oppia valtavasti uusia asioita, joita pystyn soveltamaan monenlaisiin tehtäviin päivittäin sekä työssäni että muussa elämässä. Pro gradu -opinnäytetyön tein työn ja perheen yhteensovittamisesta kirkon hengellisen työn kontekstissa. Aihe on ollut työni aikana mielenkiintoisella tavalla yhteiskunnallisessa keskusteluissa runsaasti esillä ja on kiinnostavaa peilata tutkimustuloksia ja omia näkemyksiä mm. perhevapaauudistuskeskusteluun. Työni on luettavissa täällä: http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201905252150.pdf

Digiohjaus

Tänä keväänä en ole töiden, perheen ja gradukiireiden lisäksi ehtinyt edistää opeopintojani kuin yhden kurssin verran. Olen tehnyt vapaavalintaisiin opintoihin digiohjauksen cMOOC -kurssin. Tämä verkkokurssi on avannut itselleni hahmottamaan digitaalisuuden mahdollisuuksia ohjauksessa. Olen erityisesti yrittänyt miettiä, miten se voisi toteutua tämän hetkisessä työssäni, kirkon diakoniatyössä. cMOOC -kurssin lopputyössä työstinkin tätä aihetta. Mukavaa on ollut huomata, että myös Kirkkohallitus on aloittanut digidiakonian kouluttamista ja parin viikon päästä osallistun heidän järjestämään webinaariin. Digitaalisuuden mahdollisuudet kiinnostavat!

Oppimiskäsitys opetuksen ohjaajana

Viimeinen rutistus opeopinnoissa ennen joululomaa. Olen reflektoinut oppimiskäsityksiä, jotka vaikuttavat opettamisen taustalla. Tämä on ollut mielenkiintoinen tehtävä itselleni, sillä olen pohtinut millaisia erilaisia oppimiskäsityksiä on ollut minun opiskelijapolkuni varrella; peruskoulussa, lukiossa, ammatillisissa opinnoissani, yliopistossa ja ammatillisessa opettajakoulutuksessa. Lisäksi olen lopussa lyhyesti jäsentänyt miten olen itse soveltanut sosio-kontruktiivista oppimiskäsitystä työhönvalmentajan työssä kuluneen syksyn aikana. Tämän aiheen työstäminen on ollut itselleni tutkivaa oppimista, jota pidän itselleni tärkeänä ja mielenkiintoisena oppimismenetelmänä. 

Aiheesta tiivistetty opetuskooste Padlet-seinälläni.

Nyt vetäydyn hetkeksi metsään ja nautin joulusta!

CC0

Some osaamista

Digiosaamista olen kehittänyt tänä syksynä muun muassa kuvapalveluja, verkkokokous- ja opetusvideoita tekemällä ja käyttämällä. Some noviisi -merkki hankittuna! Täytyy sanoa, että digitaalinen opettaminen ja ylipäätään erilaisten digitaalisten mahdollisuuksien hyväksi käyttäminen erilaisissa työelämän tarpeissa on alkanut kiinnostamaan ja mietin useinkin missä kaikessa näitä palveluja voisi hyödyntää.