Jälleen sukellus uusiin opintoihin! Olen aloittanut tänä syksynä terveystieteiden opinnot Oulun Yliopistossa. Tähtäimenä on valmistua terveystieteiden opettaksi, sillä toimin tällä hetkellä hoitotyönopettajana ammattikoulussa. Käyn tällä hetkellä terveystieteiden aineopintojen Näyttöön perustuva toiminta, tutkimus ja kehittäminen -kurssia ja pohdin siihen liittyvää oppimistani täällä blogissani tämän syksyn aikana.
Näyttöön perustuva hoitotyö
Hoitotyön historia
Ensimmäinen luentotunti oli hyvä johdanto aiheeseen ja herätteli heti monenlaisia ajatuksen alkuja mielessäni. Olen pohjakoulutukseltani sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja, mutta omana koulutusaikanani 1990 -luvun alkupuolella ei vielä puhuttu näyttöön perustustuvasta hoitotyöstä. Toisaalta alkuluennossa käsitelty hoitotyön historia ja Florence Nightingale ovat tuttuja asioita. Samoin kuin suomalaisen hoitotyön uranuurtajat Helsingin sairaanhoitajakoulun johtajattaret Sophie Mannerheim ja Aino Durchman.
Näyttöön perustuva toiminta -kurssikirjan johdantoa lukiessani syveni ymmärrykseni hoitotieteen merkityksestä. Jäin myös pohtimaan hoitotieteen tieteenalan vielä varsin nuorta ikää tieteenalana sekä sen merkitystä käytännön hoitotyön kehittymiselle. Muistan sairaaanhoitaja -opintojeni aikana miettineeni hoitotieteen sekavuutta ja turhuutta. 1990 -luvun alussa hoitotiede oli vielä varmasti hieman jäsentymätöntä, sillä hoitotyön tutkimus alkoi kehittyä vasta 1970-luvulla. Hoitotieteen opetus alkoi Suomessa puolestaan 1980-luvulla ja näyttö nousi puolestaan hoitotieteen keskusteluun 2000-luvun vaihteessa. Samalla hoitotieteen ja sen koulutuksen kehittymisen myötä myös suhtautuminen hoitotyön ammattilaisiin on hitaasti muuttunut. Aikaisemmin hoitotyötä on pidetty kutsumusammattina, sillä sitä hoitivat aikaisempina vuosisatoina kirkko ja esimerkiksi katolisessa kirkossa nunnat. Toivon, että nykyään kaikki ihmiset ymmärtävät terveydenhuollon ammattilaisten olevan hyvin koulutettuja osaajia, jotka huolehtivat yhteiskuntamme kriittisen tärkeästä tehtävästä: kansalaisten terveyden ja sairauksien hoidosta.
Florence Nigtingale (Kuva Pixabay)
Hoitotyön kehittyminen
Näyttöön perustuvan toiminnan kehittyminen hoitotyössä on mielestäni eräs merkittävä askel tutkimukseen perustuvan hoitotyön käytäntöjen levittämistä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioihin sekä palvelujen laadukkaalle ja eettiselle kehittämiselle. Toisaalta sosiaali- ja terveysalaa opettajan ja käyttäjän näkökulmasta seuraavana ajattelen, että jatkuvien suurten muutosten keskellä on varmasti vaikee vielä pitkäjänteistä työn kehittämistä eteenpäin. Tähän vielä lisättynä työntekijäpulan ja asiakasmäärien lisääntymisen. Haastavien ja kriittisten tilanteiden keskellä täytyisi kyetä myös ylläpitämään kehitystyötä, joka on merkittävä tekijä laadukkaalle hoitotyölle. Parhaillan meneillä oleva suuri sosiaaali- ja terveyspalvelujen uudistus ja hyvinvointialueiden rakentaminen on tärkeä toiminta-alusta näyttöön perustuvalle hoitotyölle. Tällä menetelmällä voidaan seurata ja viedä eteenpäin organisaatio-ja palvelu-uudistusta.
Näyttöön perustuvan hoitotieteen -kurssi vaikuttaa kiinnostavalta. Toivon, että tämän kurssin jälkeen pystyn ymmärtämään paremmin hoitotieteen käytännön merkitystä.
Lähteet:
Korhonen, A., Jylhä, V., Korhonen, T. & Holopainen, A. (2018). Näyttöön perustuva toiminta - tarpeesta tulokseen. Skhole Oy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti