Näyttöön perustuva käyttöönotto

 Hotus eli Hoitotyön tutkimussäätiön tarkoituksena on tuottaa ja levittää tutkimusnäyttöä sekä tukea näytön käyttöönottoa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hotus pyrkii edistämään näyttöön perustuvaa toimintaa hoitosuositusten avulla. Hoitosuositukset ovat asiantuntijoiden laatimia tutkimusnäyttöön perustuvia suosituksia sosiaali- ja terveydenhuollossa käytettävien menetelmien vaikuttavuudesta, käyttökelpoisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta hoitoa tarvitsevalle ja hänen läheisilleen. Hoitosuositusten avulla pyritään parantamaan hoitotyön laatua ja yhtenäistämään perusteettomasti vaihtelevia käytäntöjä. Uusimpia hoitosuosituksia ovat esimerkiksi Palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa olevan potilaan suunhoito (2022) ja Perheessä tapahtuvan lapsen kaltoinkohtelun riskiolojen tunnistaminen (2022).

Joanna Briggs Instituutti (JBI) puolestaan on kansainvälinen tutkimusorganisaatio, joka kehittää ja toimittaa näyttöön perustuvaa tietoa, ohjelmistoja sekä koulutusta, joka on suunniteltu parantamaan terveydenhuollon käytäntöjä ja terveystuloksia. Instituutti on kehittänyt näyttöön perustuvan JBI-mallin, josta kerroin aikaisemmassa postauksessani. Tämän näyttöön perustuvan terveydenhuollon mallin mukaisesti voidaan hoitotyötä kehittää organisaatiossa systemaattisesti.

Duodecim Terveyskirjasto tuo luotettavan, riippumattoman ja ajantasaisen tiedon terveydestä ja sairauksista jokaisen suomalaisen ulottuville. Terveyskirjastossa on yli 10 000 asiantuntijoiden laatimaa artikkelia. Terveyskirjaston sivuilta jokainen suomalainen voi hakea luotettavaa, tutkittua tietoa sairauksista ja niiden oireista, laboratoriotutkimuksista ja lääkehoidosta.

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Suosituksissa käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. Tavoitteena on laatia ja ylläpitää sekä levittää näyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia ja tukea tällä tavoin terveydenhuollon ammattilaista hoitopäätöstä tehtäessä. Eli tämä sivu on suunnattu erityisesti terveydenhuollon ammattilaisille. 

Evidence-Base Nursing (EBN) julkaisee kriittisiä kommentteja ja yhteenvetoja hoitotyön pätevimmistä tutkimuksista muista kansainvälisistä terveydenhuollon aikakauslehdistä. Sisältöä arvioidaan kriittisesti ja tärkeimmät artikkelit tiivistetään tiiviiksi asiantuntijakommentteiksi, joissa keskitytään julkaisujen keskeisiin havaintoihin ja vaikutuksiin hoitotyön käytäntöön.

Hoitotyön kehittäminen näyttöön perustuen

 Tämän viikon luennoitsijat olivat Oulun yliopiston Gero Nursing Center:stä (GNC), jonka tarkoitus on kehittää ikääntyvien kuntouttavaa hoitotyötä näyttöön perustuen. Tämä aihe on itselleni tuttu ja läheinen, mutta antoi taas uutta pohdittavaa aihepiiriin liittyen. 

Kuntoutumista edistävä hoitotyö on todellakin aivan keskeistä ikääntyvien hoitotyössä. Ylpeänä voin todeta, että itse hoitotyön opettajana ammatillisessa oppilaitoksessa opetan tätä jatkuvasti. Olen myös sisältänyt samalla tavoin asian kokonaisvaltaisuuden. Kuntoutumista edistävää hoitotyötä ei toteuteta vain yksittäisissä jumppahetkissä, vaan jatkuvasti erilaisisten hoitotoimenpiteiden ja arkipäivän toimintojen yhteydessä. Esimerkiksi hoitaja voi avustaa ikääntyneen asiakkaan aamutoimet tehostetussa palveluasumisessa toteuttamalla kuntouttavaa työotetta ja kannustamalla asiakasta tekemään niin paljon itse kuin mahdollista.  Tällä tavoin hoitaja ylläpitää ikääntyneen ihmisen jäljellä olevia voimavaroja ja fyysistä toimintakykyä.  Toisaalta hoitajan tulee osata ottaa joustavasti huomioon ihmisen kokonaisvaltainen ja vaihteleva terveydentila. Esimerkiksi liikkuminen voi olla toisena aamuna vaikeaa ja ihminen todellakin tarvitsee enemmän apua toimimiseen.

Luennolta jäi mieleeni myös ikääntyvän ihmisen terveyden perustan rakentuminen. Kokonaisterveyden perustaan vaikuttaa geenit, lapsuus ja nuoruus sekä omat elämänvalinnat. Geeniperintä vaikuttaa yhden neljänneksen terveyteemme ja siihen emme voi itse vaikuttaa. Lapsuuden ja nuoruuden valinnat vaikuttavat toisen neljänneksen ja niitä ohjaavat hyvin pitkälle vanhempien valinnat ja koulujärjestelmä. Sen sijaan kaksi neljännestä terveyteemme vaikuttavat omat elämänvalintamme ja niihin voimme vaikuttaa itse. Esimerkiksi ravitsemukseen, liikuntaan, nukkumiseen ja päihteettömyyteen liittyvät valinnat heijastuvat suoraa omaan terveydentilaamme. Ihmisen omilla valinnoilla on siis hyvin merkittävä osuus siitä, millainen terveystilanteemme on ikääntyneenä ihmisenä. Tässä on mielestäni asia, josta pitäisi ihmisiä enemmän muistuttaa ja sen avulla kannustaa terveellisiin elämänvalintoihin! 

    

                                            Kuva: Pixabay

Lääkehoidon kehittäminen näyttöön perustuvana toimintana

Katkeamattoman lääkehoidon prosessimalli 

Kuvio 1. Näyttöön perustuvan terveydenhuollon malli (Jordan ym. 2016). Kuvion julkaisulupa: JBI 25.10.2018

Opintoihini liittyi Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) arviointiylihoitaja Sami Sneckin luento Lääkehoidon toteuttaminen näyttöön perustuvan toiminnan näkökulmasta.  Luennolla käytiin läpi näyttöön perustuvan hoitotyön prosessimallia (Hotus) ja sen toteuttamista lääkehoidon kehittämisessä yliopistollisessa sairaalaympäristössä. Arviointiylihoitaja Sneck oli työssään kehittänyt lääkehoitoa katkeamattoman lääkehoidon prosessimallina. Luennoitsija avasi kiinnostavalla ja käytännönläheisellä tavalla näyttöön perustuvaa hoitotyön prosessimallia konkretiaksi hänen työpaikallaan ja omassa hoitotyön kehittämistyössä. Lääkehoidon kehittäminen on tärkeää, koska lääkkeiden kysyntä ja tarve kasvaa väestön ikääntyessä ja sairauksien dignosoinnin kehittyessä. Lisäksi  lääkkeitä kehitellään yhä enemmän, joten tarjonta lisääntyy. Ylipäänsä lääkehoito vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta, koska ne ovat kemiallisia valmisteita, jotka väärinannosteluna ja otettuna ovat hengenvaarallisia ihmiselle.

Luento sai itsessäni liikkeelle ajatuspyörteitä liittyen siihen, miten voisin omassa työssäni ammattikoulun hoitotyön opettajana, Kpedulla hyödyntää oppimaani. Itselleni jäivät erityisesti mieleen HaiPron hyödyntäminen kehitystyössä sekä  lääkkeiden jako- ja antotilanteiden riskikohdat. HaiPro on potilas- ja asiakasturvallisuuttaa vaarantavien haittatilanteiden raportointityökalu, jonne kirjataan sekä läheltäpiti -tilanteet että toteutuneet vaaratilanteet. Tämän raportointijärjestelmän kautta vaaratilanteet tulevat näkyväksi, esihenkilöiden tietoon ja niihin voidaan puuttua paremmin. Tällä luennolla ymmärsin myös sen, että HaiPro -järjestelmän dataa pystyy käyttämään myös hoitotyön kehittämisen seurantamittarina. Tietysti täytyy huomioida, että kaikkia vaaratapahtumia ei välttämättä raportoida järjestelmään.

Lääkkeiden jako- ja antotilanteiden turvallisuuden kehittämiseen liittyy hoitajan antokirjaaminen heti lääkkeiden antamisen jälkeen sähköisiin järjestelmiin. Tähän tarvittiin lääkkeidenjakokierrolla mukana oleva tietokone, joka kulki hoitajan mukana erityisessä kärryssä. Toisaalta jäin pohtimaan, että voisiko tämä toimia myös mobiilisti, jolloin välineiden hankintakustannukset olisivat pienemmät. Lisäksi OYS:ssa tehdyn katkeamattoman prosessimallin mukaisesti lääkkeiden jakamista oli kehitetty niin, että lääkkeiden jaossa ei saanut enää käyttää potilaiden lääkelistojen tulosteita, vaan tiedot katsottiin suoraa sähköisten potilastietojen lääkehoito-osioista. Tämä varmistaa etenkin erikoissaairaanhoidossa sen, että potilaalle annetaan ajantasainen lääkitys. Tästä syntyi itselleni ajatus, että omalla työpaikallani Kpedun Hyvinvointialoilla voisimme kehittää lääkehoidon osaamisen opetusta siten, että lähihoitajaopiskelijamme oppisivat lääkkeitä jakaessaan lukemaan sähköisiä lääkelistoja suoraa tietokoneelta. Tällä tavoin opeteltaisimme turvallisia lääkehoitokäytänteitä. Tämän kehitysidean vien suoraa kollegoilleni työpaikalle.

Tämän kurssin toisen osioin aikana, ja erityisesti tällä asiantuntijaluennolla, opin konkreettisesti näyttöön perustuvan toiminnan rakenteista organisaatiossa sekä yhtenäisten käytäntöjen toimintakäytäntöjen kehittämistä näytön avulla.

Lähteet:

Jordan Z, Lockwood C, Aromataris E, Munn Z. (2016). The updated JBI model for evidence-based healthcare. The Joanna Briggs Institute. Haettu 11.11.2022 osoitteesta https://www.hotus.fi/nayttoon-perustuva-terveydenhuolto/

Sneck, Sami (2019). Katkeamaton lääkehoidonprosessi ja lääkehoidontoimintojen kehittäminen. Haettu 11.11.2022 osoitteesta Katkeamaton lääkehoidon prosessi ja lääkehoidon toimintojen kehittäminen. Erva lääkehoidon koordinaattori, OYS Sami Sneck, TtT, sh - PDF Ilmainen lataus (docplayer.fi)

Terveystieteiden opintoihin

Jälleen sukellus uusiin opintoihin! Olen aloittanut tänä syksynä terveystieteiden opinnot Oulun Yliopistossa. Tähtäimenä on valmistua terveystieteiden opettaksi, sillä toimin tällä hetkellä hoitotyönopettajana ammattikoulussa. Käyn tällä hetkellä terveystieteiden aineopintojen Näyttöön perustuva toiminta, tutkimus ja kehittäminen -kurssia ja pohdin siihen liittyvää oppimistani täällä blogissani tämän syksyn aikana.

Näyttöön perustuva hoitotyö

Hoitotyön historia

Ensimmäinen luentotunti oli hyvä johdanto aiheeseen ja herätteli heti monenlaisia ajatuksen alkuja mielessäni. Olen pohjakoulutukseltani sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja, mutta omana koulutusaikanani 1990 -luvun alkupuolella ei vielä puhuttu näyttöön perustustuvasta hoitotyöstä. Toisaalta alkuluennossa käsitelty hoitotyön historia ja Florence Nightingale ovat tuttuja asioita. Samoin kuin suomalaisen hoitotyön uranuurtajat Helsingin sairaanhoitajakoulun johtajattaret Sophie Mannerheim ja Aino Durchman.

Näyttöön perustuva toiminta -kurssikirjan johdantoa lukiessani syveni ymmärrykseni hoitotieteen merkityksestä.  Jäin myös pohtimaan hoitotieteen tieteenalan vielä varsin nuorta ikää tieteenalana sekä sen merkitystä käytännön hoitotyön kehittymiselle. Muistan  sairaaanhoitaja -opintojeni aikana miettineeni hoitotieteen sekavuutta ja turhuutta. 1990 -luvun alussa hoitotiede oli vielä varmasti hieman jäsentymätöntä, sillä hoitotyön tutkimus alkoi kehittyä vasta 1970-luvulla. Hoitotieteen opetus alkoi Suomessa puolestaan 1980-luvulla ja näyttö nousi puolestaan hoitotieteen keskusteluun 2000-luvun vaihteessa. Samalla hoitotieteen ja sen koulutuksen kehittymisen myötä myös suhtautuminen hoitotyön ammattilaisiin on hitaasti muuttunut. Aikaisemmin hoitotyötä on pidetty kutsumusammattina, sillä sitä hoitivat aikaisempina vuosisatoina kirkko ja esimerkiksi katolisessa kirkossa nunnat. Toivon, että nykyään kaikki ihmiset ymmärtävät terveydenhuollon ammattilaisten olevan hyvin koulutettuja osaajia, jotka huolehtivat yhteiskuntamme kriittisen tärkeästä tehtävästä: kansalaisten terveyden ja sairauksien hoidosta.

Florence Nigtingale (Kuva Pixabay)

Hoitotyön kehittyminen

Näyttöön perustuvan toiminnan kehittyminen hoitotyössä on mielestäni eräs merkittävä askel tutkimukseen perustuvan hoitotyön käytäntöjen levittämistä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioihin sekä palvelujen laadukkaalle ja eettiselle kehittämiselle. Toisaalta sosiaali- ja terveysalaa opettajan ja käyttäjän näkökulmasta seuraavana ajattelen, että jatkuvien suurten muutosten keskellä on varmasti vaikee vielä pitkäjänteistä työn kehittämistä eteenpäin. Tähän vielä lisättynä työntekijäpulan ja asiakasmäärien lisääntymisen. Haastavien ja kriittisten tilanteiden keskellä täytyisi kyetä myös ylläpitämään kehitystyötä, joka on merkittävä tekijä laadukkaalle hoitotyölle. Parhaillan meneillä oleva suuri sosiaaali- ja terveyspalvelujen uudistus ja hyvinvointialueiden rakentaminen on tärkeä toiminta-alusta näyttöön perustuvalle hoitotyölle. Tällä menetelmällä voidaan seurata ja viedä eteenpäin organisaatio-ja palvelu-uudistusta.

Näyttöön perustuvan hoitotieteen -kurssi vaikuttaa  kiinnostavalta. Toivon, että tämän kurssin jälkeen pystyn ymmärtämään paremmin hoitotieteen käytännön merkitystä.

Lähteet:

Korhonen, A., Jylhä, V., Korhonen, T. & Holopainen, A. (2018). Näyttöön perustuva toiminta - tarpeesta tulokseen. Skhole Oy.

               

Opettajan kehittymissuunnitelma

Tänään tein opeopinnot pakettiin! Webinaarissa käytiin läpi omat kehittymissuunnitelmat. Tässä minun koosteeni. Täytyy todeta, että nämä ammatillisen opettajan verkko-opinnot Oulun Ammattikorkeakoulussa ovat olleet hieno kokonaisuus. Suosittelen!

Tutkimus- kehittämis- ja innovaatio-osaaminen (TKI)

Mitä tarkoitetaan tutkimus- kehittämis- ja innovaatio-osaamisella, josta nykypäivänä puhutaan paljon? Tilastokeskus määrittelee asian seuraavasti:

"Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla (t&k) tarkoitetaan systemaattista toimintaa tiedon lisäämiseksi ja tiedon käyttämistä uusien sovellusten löytämiseksi. Kriteerinä on, että toiminnan tavoitteena on jotain oleellisesti uutta. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan sisällytetään perustutkimus, soveltava tutkimus sekä kehittämistyö." (Stat, 2020).

TKI -toiminnasta on tullut keskeinen toimintatapa oppilaitoksiin, jonka avulla kehitetään osaamista ja työskennellään yhdessä eri yritysten ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tavoitteena on etsiä uusia ratkaisuja tuottaa palveluja ja tehostaa toimintaa. Yhteistyön sijasta nykyään puhutaan pikemminkin asioiden yhteisluomisesta, jolloin asioita kehitetään yhdessä eikä pelkästään toimita yhdessä. 

"Monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin vastaaminen edellyttää innovaatioekosysteemejä, joissa syntyy ratkaisukeskeisesti innovaatioita pikemminkin vuorovaikutteisen yhteisluomisen (co-creation) kuin pelkän perinteisen yhteistyön (co-operation) kautta. Moninaisilla keskinäisillä rajanpinnoilla toimijat tuottavat ja jalostavat tietoja ja innovaatioita tuotteistettaviksi, kaupallistettaviksi ja levitettäviksi. Innovaatioekosysteemit voivat olla paikallisia, alueellisia, kansallisia, globaaleja tai teknologia-alustoihin perustuvia verkostoja, jotka synnyttävät ja kaupallistavat innovaatioita." (ARENE, 2017).

Yhteisluomisessa voidaan puhua yhteisestä tiedon luomisesta sekä sen hyödyntämisestä. Puhutaan oppilaitosten innovaatiopedagogiikasta, joka vastaa ajankohtaisiin työelämän haasteisiin sekä opettaa  toimimaan yhteistyössä yhdessä työelämän verkostojen ja erilaisten palvelujen käyttäjien kanssa (Salonen, K., Eloranta, S, Hautala, T. & Kinos, S. 2017).

Harjoitteluoppilaitoksessa Kpedun Hyvinvointikampuksella eräitä kehittämishankkeita olivat simulaatio -opetus, Onni -robo hanke sekä LEAN -johtaminen.  Simulaatio-opetuksessa harjoitellaan simuloimalla erilaisia käytännön hoitotilanteita sekä arvioidaan omaa ammatillista toimintaa. Onni -robo hankkeessa puolestaaan pyritään kehittämään robotiikan hyödyntämisen mahdollisuuksia hoitotyössä. Käsittelen näistä tarkemmin LEAN -johtamisen hanketta Kpedussa. LEAN -johtamisen perusajatuksena on erilaisten hukkamuotojen vähentäminen, kuten osaamisen huonon hyödyntämisen tai opintojen aikataulutusten parantaminen. LEAN -hankkeella on jokaisella Kpedun koulutusalalla asiantuntija, joka vie tietoa ja osaamista eteenpäin omassa työympäristössään yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Hyvinvointikampuksella kehitetään opiskelijoiden opintokokonaisuuksien tehokasta ja mielekästä etenemistä, opettajien opetuskokonaisuuksien jaksottamista tehokkaammin sekä työssäoppimisjaksojen parempaa limittämistä, jotta kaikille opiskelijoille löytyisi harjoittelupaikka. 

Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla lähihoitajaopiskelijoiden työssäoppimisjaksojen jaksottaminen vaikutti tärkeältä kehittämistyöltä, koska opiskelijamäärien lisääntyessä harjoittelupaikkojen tarve oli kasvanut. Vastaavien opettajien oli haastavaa löytää paikkoja jokaiselle opiskelijalle ja tämä vaati yhä enemmän työaikaa. Harjoittelujaksoja uudelleen limittämällä voitiin hyödyntää samoja työssäoppimispaikkoja useammalle opiskelijalle. Myös Jobiilin -harjoittelupaikkavarausjärjestelmän käyttöönotto on siirtämässä harjoittelupaikkojen hankkimisvastuuta opiskelijoille itselleen. Samalla opiskelijat saavat kokemusta työn hausta. Jobiili on esimerkki digitaalisen palvelun tehokkaasta hyödyntämisestä opetustyössä, joka tuo uudenlaisen ratkaisun työssäoppimispaikkojen hankkimiseen. Jobiili -järjestelmän kautta opiskelija voi seurata, milloin harjoittelupaikat avautuvat ja varata sieltä itselleen mieluisimman harjoittelupaikan. Opettajan työtä tämäkään ratkaisu ei poista, mutta mahdollistaa opiskelijoiden oman toimijuuden toteutumisen. Tämä harjoittelujaksojen uudelleen organisointi oli koulutusalan yksi onnistunut LEAN -johtamisen esimerkki.

Lähteet:

ARENE. 2017. Innovaatioita, kehittämistoimintaa ja tutkimusta. Kaikki kirjaimet käytössä ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. Viitattu 8.2.2020. http://docplayer.fi/47140409-Innovaatioita-kehittamistoimintaa-ja-tutkimusta.html

Salonen, K., Eloranta, S, Hautala, T. & Kinos, S. 2017. Kehittämistoiminta ja kehittämisen menetelmiä ammatillisessa korkeakoulutuksessa. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.2.2020. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522166494.pdf

Tilastokeskus. Viitattu 8.2.2020. https://www.stat.fi/meta/kas/t_ktoiminta.html 

Kuvat: Pixabay

Pohdintaa opettajuuden arvoista ja lainsäädännöstä

Syksyn opetusharjoittelu on paketissa ja ajatuksissani työstän vielä sen satoa. Tämän harjoittelun aikana pohdiskelin miten suuri merkitys opettajalla on opiskelijoiden, etenkin nuorten, arvomaailman rakentajina. Ammatillisen opettajan työtä ohjaavaa lainsäädäntöä olenkin jo tarkastellut aikaisemmassa blogi-tekstissäni. Opettajuus laittaa riman aika korkeallekin hyveellisen ihmisen esikuvana toimimiseen, kun tarkastelee opettajuudelle asetettuja eettisiä periaatteita. Ihmisarvon kunnioittaminen, totuudellisuus, oikeellisuus sekä vastuu ja vapaus perustehtävän ja sen normistojen toteuttamiseen kuuluvat opettajuuden eettisiin periaatteisiin. 

Itselleni erilaisten ihmisten avoin kohtaaminen ja kunnioittaminen on diakoniatyön kautta luontevaa, joskaan ei aina itsestään selvää. Erityisesti nuorten opettamisessa on mielestäni tärkeää antaa opiskelijalle kasvun mahdollisuus ja ohjata häntä oikeaan suuntaan sekä ammatillisesti että elämänhallinnallisesti. Opiskelijat tulevat hyvin monenlaisista taustoista ja heillä jokaisella on oma kasvuympäristönsä, jota yksilö kantaa mukanaan. Kuitenkin ammatillisen opettajan tulisi kyetä omalla toimillaan ja esimerkillään viemään hyvinkin heterogeenistä joukkoa samaan ammatillisen kasvun suuntaan tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti. Opiskelijat voivat herättää käytöksellään opettajassa monenlaisia tunteita, jotka tulisi kyetä tunnistamaan ja käyttäytymään silti korrektisti ja provosoitumatta. Itse jäin miettimään joidenkin opiskelijoiden välinpitämättömyyttä opiskeluvelvoitteista, kuten keskeisten ammarillisten asiasisältöjen opettelusta. Miten paljon voi opettajan "ymmärtää nuoruutta" ja toisaalta vaatia ammatillisten asioiden osaamista, jotka ovat suoraa verrannollisia terveydenhuoltoalalla potilasturvallisuuteen? Opettajan eettiset periaatteet vaikuttavat tällaisenkin pohdinnan taustalla.

Yhdenvertaisuus ja sen toteutuminen on haaste opetettaessa maahanmuutto-opiskelijoita. Mikä on esimerkiksi hyvän suomen kielen vaatimus lähihoitajan työssä? Miten tunnilla pystyn varmistamaan, että maahanmuuttajaopiskelija on ymmärtänyt opetettavan asiasisällön oikein? Ja onko opettajan käsitys aina se oikea? Opettajalla täytyy olla siis myös joutavuutta tarkastella omia asenteitaan ja arvojaan. Erilaisista etnisistä kulttuuritaustoista tulevat opiskelijat tulisi ohjata suomalaisen lainsäädännön ja arvomaailman tuntemiseen sekä sen merkityksen ymmärtämiseen. Esimerkiksi käsitykset miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta voi olla valtavirrasta hyvinkin poikkeavia näkemyksiä, kuten voiko mies työskennellä naispuolisen esimiehen ohjauksessa. Tärkeää on tällaisissa tilanteissa kyetä opettajana avaamaan Suomen lainsäädäntöä ja auttaa sen ymmärtämisessä.

Kuvat: Pixabay